maanantai 30. kesäkuuta 2014

Huittisissa

Lauantaina lähdettiin Matildan kanssa sinne missä pizzassa on suolakurkkuja ja persikoita. Missä housut ei löpötä vaan ne pruhjuu. Missä vannaa kutsutaan toisinaan punkaksi ja kuka on ketä. Sinne missä ei käydä papan vaan pappan luona ja kadulla on alastomia muhkuraisia ihmispatsaita. Sinne missä asuu ystäväni ihanan perheensä kanssa.





Matilda rakastui pienen touhukkaan Martta -tytön aamutossuihin koko sydämestään. Ehkä täytyy ostaa Matildalle omatkin tossut.













Ehdittiin käydä Ideaparkissakin tarkastamassa alennusmyynnit. Pysyin järkevällä linjalla ja mitään turhuutta ei tullut ostettua. Itselleni löysin kahdet housut ja lapsille ale vaatteita, kuten paitoja kolmella eurolla, sekä leggareita, bodeja ym. ota 3 maksa 2.




Oli kiva mutta myös matkustamisineen rankka viikonloppu. Kiitos Anu & kumppanit, oli kiva käydä, ja pian nähdään taas!










perjantai 27. kesäkuuta 2014

Batman vs Vituiksmän

Kovan onnen varpaat tuossa mun vasemmassa jalassa. Vuosi sitten tulin leuanvetotangolta alas ja mursin varpaani. Eilen keitin parsaa ja yks kaks ne kiehuvat vedet olikin mun kintulla ja kattila ja parsat pitkin lattiaa.


En todellakaan tiedä miten tämä kävi. Mutta kun huusin, alkoi suht lähellä ollut Matilda huutaa, ja minä tietysti säikähdin että kuumaa vettä roiskui Matildankin päälle ja ryntäsin tarkistamaan asiaa. Jäi sitten se tulinen märkä sukka ottamatta omasta jalasta. No Matildaan ei onneksi osunut, säikähti vain raukka sitä kun aloin huutaa. Reilut viisi tuntia piti jalkaa pitää vesisaavissa, yhtään ei kärsinyt nostaa pois. Yöksi laitoin paksun kerroksen rasvaa. Kääreitä ei kärsinyt pitää yhtään. Ihme kyllä, sain jonkin verran nukuttuakin. Jalka ylhäällä tyynypinon päällä.



Aamulla rakkuloille noussut jalka paketoitiin terveyskeskuksessa ja sain viikonlopuksi selvitymispaketin. Olen nimittäin lähdössä reissuun ystäväni luo Huittisiin (viimeksi käynyt siellä yhdeksän vuotta sitten ja taas oon menossa!). Matildan kanssa ja junalla. Ja tietysti juuri silloin kun minä kerrankin matkustan junalla, on jotkut raidetyypit lakossa ja jalka paketissa ja pussissa. Toivottavasti junat kulkevat ajallaan. Olen jo valmiiksi stressannut sitä kuinka pääsen Matildan ja kamojeni kanssa junanvaunun yläkerrokseen. 


Näistäkin seikoista huolimatta odotan jo innolla reissua. Tekeepä hyvää päästä vähän pois täältä kotoa!



tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vohvelit



Lidlistä. Halvalla. Ja hyviäkin vielä. Eivät maistu pahville, niinkuin osa jätskivohveleista. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sunnuntai




Taidetaan olla jo syksyn puolella? Kesä ei tullut, tuli vain kevät ja sitten tulee syksy? Tuntuu hullulta että kesäloma on kuitenkin vielä edessä. Ensi kuussa se alkaa. Onneksi ei sentään satanut vettä, vaan paistoi aurinko tänäänkin. 

Ainakin välillä.

Lapsilla oli kunnolla päällä pihalla. Minä meinasin jäätyä uusissa mummocapreissani ja hupparissani.


Hyvää ruokaa tehtiin tänäänkin. Onneksi sitä tulikin ostettua torstaina ihan riittävästi. Kauppojen lihahyllyt olivat tänään kuulemma tyhjät. Veera kävi hakemassa Matildalle velliä sekä eväät huomista hoitopäivää varten. 





Paistoin ison kasan lettuja. Joka kerta luulen että nyt näitä on liikaa. Nyt alan oppia, ettei lettuja ole ikinä liikaa. Enkä myöskään enää ylläty siitä mikä määrä lettusia mun jengin mahoihin uppoaa. 

Minä syön omani ehdottomasti vadelmahillolla ja vaniljajäätelöllä. 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuksena

Olin juhannusaattona töissä neljään saakka jonka jälkeen piti vielä hakea Viivi Jyväskylästä. Kuuden aikaan päästiin vasta lähtemään mökille syömään. Kolme vanhinta jäivät mökille yöksi ja me muut tultiin kotiin. Mikko lähti nukuttamaan Matildaa ja nukutti samalla itsensä. Sain katsella rauhassa Netflixiltä Orange is the new black -sarjaa.


Aamulla nukuttiin pitkään, melkein yhdeksään. Oli tarkoitus lähteä Petäjävedelle Mikon mummolaan, mutta heti herättyämme kuulimmekin että se sakki jota oltiin menossa katsomaan, olikin tulossa meille. Eipä olla ikinä siivottu yhtä nopsaan. Enkä oo ikinä leiponut noin nopasti ja noin rumaa kakkua. Mutta ihan hyvää se oli.


Viia keräsi juhannuskukat. Naapurin nurmikolta.


Ja ruuaksi tehtiin tänään nyhtöpossuhamppareita. Tällä kertaa possu oli valmista. Senkun vain lämmitti uunissa, repi itse ja laittoi kastikkeen sekaan. Oli parempaa ja nopeampaa sekä tietysti myös vaivattomampaa kuin itse tehty. Salaatit hampparin välissä on omalta kasvimaalta.


Matilda sai kummitätskältään Espanjan tuliaisena ihania paitoja. Kuvia tuosta lapsesta on nykyisin "hiukan" hankala ottaa. Ei oikein malta pysyä paikallaan.


Mukavaa viikonlopun jatkoa :)



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Puutarhakalut on vihdoin täällä. Harmi vaan kun terassikelit ei.



Tuossa meidän ja naapurin rajalla on ollut sähkötolppa vähän vinksallaan. Oli jo reilu vuosi sitten ja laiteltiin sähköyhtiöön sähköpostia kun se oli niin kovin meihin päin kallellaan. Kävivät oikaisemassa. Nyt se on kuitenkin ollut koko talven ja kevään naapuriin päin kallellaan.


Mikko laittoi taas viestiä ja pylväs käytiin eilen oikaisemassa uudestaan. Nurmikko parka! "Tullaan kaivurilla mut ei siitä pitäs mitään jälkiä jäädä". No totta hitossa siitä jää.


Kun nyt päästiin tähän piha-asiaan niin osaako joku sanoa mikä puska tämä on?


Leviää nopeammin kuin juoru Hankasalmella (eli tosi nopeesti siis). Kasvaa myöskin aika korkeaksi. Ärsyttävä puska. Myrkytettiin se. Toivottavasti kuoli!



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Negatiivista

Facebookissa on pyörinyt positiivisuushaaste. En tiedä johtuuko pessimistisestä luonteestani, mutta on ollut hauska lukea muutama "negatiivisuushaaste" -vastaus. Ei sillä, että mitenkään riemuitsisin toisten negatiivisista jutuista, mutta vaihtelu virkistää. 

Muakin ärsyttää joskus:


1. Mitä tarkoittaa äp -pakkaus? Voisko joku selventää. Kirppiksillä usein vastaan tulee tämä sana. "äp -pakkauksen vähän käytetty makuupussi". Mistä se äp -pakkaus on lyhenne? Onko se niinkuin äitiyspakkausPAKKAUS? Olen pihalla. Ärsyttävää.

2. Linnut. Ne paskantaa. Joka paikkaan.



3. Joku kysyy neuvoa, yleensä johonkin leipomisjuttuun. Sit kerron jonkun neuvon. Ne ilmoittaa myöhemmin että ihan perseelleen meni. Kysyin noudattiko neuvoa jonka annoin ja saan kiertelevän ja kaartelevan EI -vastauksen. No, mitä sit kysyt neuvoo jos teet kuitenkin toiste? Varmaan turha sitten tulla neuvojalle narisemaan?


4. Nurmikko. Se kasvaa.


5. Suu auki syöminen ja mässyttäminen. Tää on kestosuosikki ärsytyslistalla.


6. Turha draamailu. Keksi parempaa tekemistä.


7. "Mitä sun äitilles oikeen kuuluu". Korostan nyt että jos tätä kysyy joku oikeasti tuttu ihminen, se ei ole ärsyttävää. Mutta asiakkaat. Jotkut joita en tunne, eikä äitikään tunne, mutta tietää. Luuleeko ne että olen joku infopiste toisten yksityisasioista (ei, ne ei todellakaan tyydy "ihan hyvää" -vastaukseen) ? Jos oikeesti kiinnostaa niin paljon, niin eikö vois ottaa sitä puhelinta kouraan ja soittaa ja kysyä että MITÄS SULLE OIKEEN KUULUU. Ei, sitä pitää kerta kuussa käydä kyselemässä kaupan kassalla.


8. Kylällä pyörii kihomatoja ja täitä. Yök!!!!

9. Punkit. 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Puulaatikko

Löysin töistä rikkonaisten tavaroiden kasasta pienen puisen laatikon. Joku oli laittanut sen sinne varmaankin pohjassa olevan halkeaman vuoksi. Vaikka tuskin tuo käyttöä haittaa.


Yksi vika laatikossa oli. Ällö maalaisromanttinen kuva.



Koska kaapista löytyi vielä liimaa ja mustavalkoisia Aku Ankkoja, oli ongelma ratkaistu. 

Thadaa! Ankkalaatikko on valmis. En kyllä vielä tiedä mihin sen laitan, mutta kiva se on. Ja sopii tietysti kivasti yhteen aiemmin päällystämäni ankkatuolin kanssa.







sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Matin kakku

Eihän kukaan luullut otiskon perusteella että on kyse Nykäsen Matin vankilatuomiosta, eihän? 

Kyseessä on nimittäin erään asiakkaamme Matin synttärikakku. Matti toivoi suklaapohjaista kakkua. Tämän siis suklaapohjalla ja välissä banaani-persikka-suklaakerma-turkkilainen jogurtti -täyte. Suklainen, mutta raikas kakku siis.



Väri/koristelutoiveita ei päivänsankarilla kakun suhteen ollut joten täytteiden mukaan päädyin ruskeaan, keltaiseen ja valkoiseen. 

Parastahan tässä kakussa on se, että mutkin on kutsuttu syömään sitä!