sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Jouluttaa


Torstai-iltana inspiroiduin vaihtamaan jouluverhot keittiön ikkunaan. Keittiön ikkuna on pihatielle päin ja kun tuo uusi verho on noin lyhyt niin tuntui että ollaan keittössä vähän tarjottimella. Ongelman ratkaisi Viian huoneesta keittiön ikkunaan siirretty valotähti. Kuten arvata saattaa, ei Viia ollut ratkaisusta mielissään vaan vaati tilalle itselleen uuden valosarjan ja sen myös sai.


Paketointihommissakin olen ollut eilen ja tänään. Ei ole kaikki vielä paketissa mutta tähän saakka ostetuista suurin osa. Postillahan on nyt tarjous, postipaketin lähetys 5€ ja aion sen hyödyntää. Onneksi lähetettävät lahjat ovat jo hyvällä mallilla.


Lasten lahjoista irrottelin tänäkin vuonna kaikki laput jo valmiiksi niin ei jää ne roskat enää jouluaatoksi siivottavaksi ja laput irroiteltaviksi. Meillä ainakin on tytöillä tapana kiireessä sitten repiä niitä lappuja itse irti ja pahimmassa tapauksessa uudessa vaatteessa on jo reikä ennenkuin se on ehtinyt kertaakaan päälle. 


Ja pitihän se kuusikin kaivaa varastosta ja laittaa jo esille kun sille oli kesäisen järjestyksenvaihdon vuoksi niin hyvä paikkakin. 


Kuusessa on vielä hyvin tilaa uusille koristeille joita meinasin ehtiä ostaa tai tehdä itse lisää. Lemppareita ovat nämä isäni kihlatun Viialle ostamat Kalevalakorun joulukoristeet joita Viia saa aina joka joulu uuden.


Toiset tämänhetkiset lempparit ovat nämä bambit työpaikalta. Nämä on edellisvuoden mallistoa ja tajusin vasta tänä vuonna haluavani ne joten en ehtinyt ostaa näitä kuin kaksi.


Niin, ja sitten on tämä. Kuusiterroristi. Meno ei ole paljoa Matildan ja joulukuusen välillä viime vuoteen nähden muuttunut. Paitsi nyt se ylettää ottamaan koristeita korkeammalta kuin viime vuonna. 


Kävin eilen Ikeassa ja sieltä mukaan tarttui taas tuollainen pieni pöytäkuusi. Täytyisi vielä kaivella sille sinkkiruukku esille. Hirveästi himottaisi viritellä vielä lisää jouluvaloja sisälle mutta katsotaan maltanko mieleni.


Olen syönyt eilen ja tänään kuin porsas. Äsken käytiin vielä Matildan poikaystävän 2v juhlissa herkuttelemassa ja olen niin täysi että nyt on suuntana sohva ja kutimet. Viimeinen villasukkapari tulossa ja sitten alkaa lapasten teko.






torstai 27. marraskuuta 2014

Maistuisko porobisse?

Naureskelin jo viime joulun  aikoihin Pinterestissä näkemilleni poroiksi tuunatuille kaljapulloille. Tänä vuonna idea pääsi ihan toteutusasteelle saakka. Hiukan huvitti kaupassa katsella kaljapulloja miettien mistä tulee parhaat porot.


Nämä porobisset päätyvät joululahjaksi isälleni. Ajattelin kerätä koriin näiden lisäksi myös jotain syötävää.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Ekat joululahjat paketoitu

 Olen ostanut monia lahjoja, painanut itse lahjapaperia ja haalinut kasaan paketointitarpeita mutta itse paketoinnin aloitin vasta tänään. Enkä kovin pitkälle päässyt. Valmista tuli kahden paketin verran. Ensimmäinen on äidilleni. Toinen lähtee Huittisiin. Sisältö kummassakin sama.



Karkkikeppejä ostin pari laatikollista. Ne on aika kivan näköisiä ja taitavat olla aika hyvän makuisiakin. Meillä voi onneksi toisille aikuisille meneviä lahjoja paketoida Viiankin nähden. Viia kun tietää, ettei tontut kerkeä aikuisille lahjoja tehdä, kun niiden täytyy tehdä kaikille lapsille. Siksi aikuiset auttaa tonttuja ja ostaa toisilleen lahjoja.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tällä viikolla olen

-Pysynyt ruodussa edelleen. Syönyt lähes kellon tarkasti joten enää en tarvitse tähän kelloa koska vatsa kyllä ilmoittaa paljonko kello on.
-Kerennyt vierailla lemppariblogeissani liian vähän.
-Ollut vihainen ja kyllästynyt käskemiseen ja pyytämiseen.


-Tehnyt paljon töitä ja vielä enemmän kotitöitä.
-Kytännyt malttamattomana kännykkää.
-Odottanut kummipoikani syntymää.
-Tehnyt jotain tavoistani poikkeavaa ja mennyt sairaalaan katsomaan sitä poikaa. Minä kun en ikinä mene sairaalaan katsomaan vauvoja. Mutta nyt en yksinkertaisesti malttanut enää odottaa.


-Saanut käteeni meidän valmiit joulukortit ja miettinyt miksi en ole aiemmin hoksannut teettää niitä täällä omalla kylällä. Valmistuivat päivässä, ei tarvinnut stressata ehtiikö jouluksi ja koska ne nyt tulee ja onko laatu varmasti sitä mitä odotettiin.


-Neulonut joululahjasukkia yötöinä. Tässä asiassa olen kyllä ylittänyt itseni. Neljäs pari jo. Neljäs!
-Ostanut joululahjoja.


-Painanut lisää joulupaperia perunalla. 


-Leikeillyt iltamyöhään lumihiutaleita.
-Nähnyt unta että kusin ystäväni lyhtyyn (no nii-in).
-Lenkkeillyt.





maanantai 17. marraskuuta 2014

Herkuttoman marraskuun puoliväli

Vai pitäisikö sanoa sokerittoman. Ei kai sen väliä. Periaatehan oli kuitenkin se että en syö tässä kuussa mitään minkä itse luokittelen herkuksi eli leivoksia, sipsejä, karkkeja, keksejä, jäätelöä, vanukkaita tms. Mitään sokerilimsoja, mehuja tai sokerijogurtteja/kiisseleitä en syö/juo normaalistikaan oikeastaan koskaan.


Olo on mitä mainioin. Kun tiedän, etten voi sydä nyt herkkuja, ne eivät myöskään piinaa yhtään. Ei edes se suklaasta notkuva karkkihylly töissä. Aloin miettiä, että ehkä tämä totaalikieltäytyminen ja selvät rajat sopivat mulle paremmin kuin karkkipäivä kerran viikossa -periaate joka helposti lipsuu koko viikonlopun mittaiseksi karkki"päiväksi".


Kaiken a ja o lienee säännöllisesti syöminen. Verensokeri pysyy tasaisena eikä mitään älytöntä näläntunnetta pääse syntymään koko päivänä. Normaali ateriarytmini menee kutakuinkin näin:


Aamupala klo 7.30. Olenpa tehnyt työtä että olen oppinut syömään aamupalan! Se on harvoin puuroa, useimmiten rahkaa. Joskus muroilla ja kiisselillä, joskus pelkiltään ja usein smoothie. Niin ja tietysti kahvia.

Lounas klo 11. Usein eilisen päivän ruokaa kotoa. Normaalia kotiruokaa. Ja päivän mittaan nelisen litraa vettä. 

Klo 13. Välipalaa eli rahka hedelmillä/marjoilla, useimmin ilman. Kahvia. Vaihtoehtoisesti siivu ruisleipää kinkulla.

Klo 15. Välipala nro 2. Esim. mandariini tai porkkanoita.


Klo 18 iltaruoka. Kuvassa tämäniltainen nakkimunakas, lanttulaatikon jämät ja kasviksia fetajuustolla.


Huvikseen kävin vaakalla lakon aloitettuani. Yleensä en vaakassa ramppaa, koska sen lukemalla ei oikeastaan ole kauheasti merkitystä. Se kertoo vain osan totuudesta, peili ja olotila sitten enemmän. Yllätyksekseni viime lauantaihin mennessä oli kuitenkin tippunut 2.7 kiloa. Näin pienellä muutoksella elintapoihin.


Seuraavan kerran herkuttelen tämän kuun viimeisenä viikonloppuna. Aion ehdottomasti leipoa jotain makeaa. Ehkä amerikkalaisen juustokakun. Ja ostaa paljon irtokarkkeja, sillä sen viikonlopun jälkeen aion herkutella seuraavan kerran jouluna ja jatkaa siitä eteenpäinkin samoin. Karkkipäivä kerran kuukaudessa!









lauantai 15. marraskuuta 2014

Tosi hyvä texmexpiirakka

Huomasin juustohyllyssä Valion texmex juustoraasteen. En tiedä onko se jokin ihan uusi juttu, mutta ainakin minulle uusi tuttavuus jota piti päästä kokeilemaan. Tässä tulee ohje.


1pkt sunnuntai piirakkataikinaa
n. 300g jauhelihaa
Mausteita
1pss Valio texmex juustoraastetta
1dl maitoa
1 muna
suolaa
sipulia
paprikaa
kirsikkatomaatteja
fetajuustoa
tacokastiketta

Tähän voi oikeastaan tunkea melkein mitä vaan jämiä jääkaapista, mutta minä käytin nyt näitä aineita. Taputtelin valmiin piirakkataikinan vuokaan leivinpaperin päälle. Ruskistin naudan jauhelihan sipulin kanssa, maustoin suolalla, paprikajauheella ja mustapippurilla ja lisäsin sekaan 1 purkillisen medium tulista tacosalsaa.

Levitin jauhelihamössön pohjan päälle, lisäsin pilkotut paprikat, kirsikkatomaatit ja fetajuustot päälle. Sekoitin munan ja maidon, ja kaadoin ne piirakan päälle. Paitsoin n. 200 asteessa n. 45min ja lisäsin juustoraasteen piirakan päälle jonka jälkeen pidin vielä n. vartin uunissa.


Ei näytä kuvassa mitenkään erityisen houkuttelevalta mutta tästä tuli kyllä ihan älyttömän hyvää vaikka itse sanonkin. 400g jauhelihapaketista yli jääneet jauhelihat käytin juustosarvien täytteeksi. Maustettu juustoraaste on siis tämän perusteella hyvä keksintö jota tullaan meillä käyttämään uudestaankin.

Taiteilut taikataikinasta

Olin jo melkein kokonaan unohtanut tämän mainion idean, kunnes jossain blogissa törmäsin siihen. Taikataikinaan. Ja aloin tietysti heti miettiä mihin sitä voisi käyttää. Ensimmäisenä tuli mieleen painaa siihen Matildan kädenjälki. Seuraavaksi sunnittelinkin jo joulukuusen koristeita ja nimilappuja joululahjoihin. Nukkekotiin voisi tästä tehdä vaikka mitä ja ja ja....

Toissailtana tein ensimmäisen koeannoksen ja eilen maalasin. Tällaisia tuli:



Koristeet ripustin kuvauksen ajaksi ruokailutilan lamppuun, ja siihenhän ne käykin ihan kivasti. Joka joulu siitä on jotain roikkunutkin. 

Taiteilija itse osoittaa sormellaan luomustaan.



Ohje taikinaan:
3dl vehnäjauhoja
1.5dl suolaa
1.5dl vettä
1rkl ruokaöljyä.

Taikina on siis täysin myrkytöntä siltä varalta että pienet apulaiset haluavat sitä maistaa, mutta niin suolaista että tuskin maistavat toiste. Taikinatuotokset voi kuivattaa uunissa 125 asteessa vähintään tunti. Kuivuvat myös huoneenlämmössä mutta se on hidasta.

Tuntuu nämä mun askartelut menevän ilta/yöhommiksi aina. Ei oikein viitsi levittää mitään vehkeitä alkuillasta esille 1.5v terroritekijän vuoksi. Ideoita pursuaa (tilasin taas vähän maaleja) mutta kun välillä pitäisi nukkuakin. Sukatkin on kesken ja monta paria vielä tekemättä. Joulu senkun lähenee.

Saatan palata vielä illalla kertomaan, kuinka sokeriton marraskuu on sujunut. Hyvää viikonloppua :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Lasten toiveita ja joulukorttikuvan ottamista

Piti taas ottaa ne melkein pakolliset joulukuvat. Tonttuhattuihin kyllästyneenä olin ostanut Matildalle sellaisen hiuspannan jossa on kullan värinen kruunu. Kävi kuten arvelinkin eikä tyttö suostunut pitämään sitä päässään lainkaan. Paikallaankaan ei olisi ollut mutta sitten keksin levittää lattialle strösseleitä. 95% kuvissa Matilda siis joko kerää strösseleitä matolta tai sitten on juuri työntämässä niitä suuhunsa. Niin, ja tuo hamekin aiheutti raivokohtauksia. Huoh. Olipa vähällä ettei kuviin päätynyt äiti istumassa kruunupanta päässään.


Niihin lasten toiveisiin. Veera 10v toivoo joulupukilta:
-Sählymaalivahdin kamppeet
-Vaatteita
-Pompuloita
-Muotivihkoja
-Luistimet
-Laskettelu kausikortin
-Korvikset
-Kuulokkeet
-Pinnejä


Viivi 9v toivoo:
-Toimintakoiran
-Chi Chi koira (okei, äiti putos jo kärryiltä)
-Kuulokkeet
-Haaremihousuja
-Toppeja
-Napapaitoja (no way....)
-Puuhasetti


Viia 5v toivoo:
-Vauvan vaunut
-Pinkin nuken jolla on tutti
-Sukkahousuja
-Vauvan potta
-Leikkikeittiö
-Vaatteita
-Pompuloita ja pinnejä
-Repun
-Muumi tietokoneen
-Oman tabletin


Hitsin lelukuvastot. Ehkä kirjoitan postilaatikkoon Dymolla tekstin "ei lelukuvastoja, kiitos". 



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

10 joululahjatoivetta

Multa pyydettiin postausta joululahjatoiveista ja tässäpä se nyt tulee. Ja kyllä, tämä postaus koskee nyt ihan oikeita lahjatoiveita, ei mitään "että maailmassa ois rauha" -jeesustelua, vaan ihan realistisia juttuja. Ja se, ettei aikuisten kesken tarttis vaihtaa lahjoja, on mun mielestä ihan höpöhöpöä. Aikuisetkin tarvii lahjoja. Edes yhden. Ainakin minä. Silti voin tänäkin vuonna vilpittömästi sanoa, että nautin lahjan antamisesta enemmän kuin sen saamisesta. Siksi pyrin miettimään jokaisen lahjan kohdalla, mistä sen saaja todella pitää, mitä tarvitsee ja mitä arvostaa.

Kaikkien lahjojen ei tarvitse olla aineellisia. Lupauksetkin käyvät lahjasta ihan hyvin. Arvostan paljon myös itse tehtyjä lahjoja, ja pyrin mahdollisuuksien mukaan tekemään osan antamistani lahjoista itse. Nimimerkillä neulon yötä myöten niskat jumissa ;)

Mutta siihen listaan.

1. Lapsenvahti 2 päiväksi ja yhdeksi yöksi. Matilda on nyt yli puolitoistavuotias, ja me ollaan Mikon kanssa käyty yhtenä iltana Matildan nukkumaanmenon jälkeen viettämässä muutama tunti meidän kaverin luona (ja kerran leffassa). Hurjaa, vai mitä. Olisi ihan kiva päästä kerran viettämään kokonainen päivä ja ilta yhdessä, ilman että tarvitsee illalla miettiä että monenko tunnin päästä pitää herätä hoitamaan lapsia.

2. Marimekon astioita (ei unikkoa). En voi mitään sille että nämä vetävät nyt kovastikin puoleensa! Mikon mielestä hullua, mutta ei kysytä siltä.





3. Jotain itsetehtyä. Villasukat, lapaset, kori. Mitä vain!

4. Lahjakortti Ikeaan. Toimii aina!

5. Tupperware kaulin. Mulla ei ole kunnollista kaulinta, ja tämä vedellä täytettävä malli olisi hyvä.


6. Lisäosa Kenwood Major Classiciin. Vihannessilppuri.


7. Pussilakanoita.

8.Tyllasarja.



9. Sellainen metallinen kakunnostolapio. En tiedä edes sen oikeaa nimeä mutta sellainen jolla saa nostettua koko kakun toiselle astialle.

10. Iso leivonta-alusta pöydälle.

Siinäpä minun kymmenen toivettani. Mitä sinä toivot?

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäiväkakku

Jännitin kovasti tämän kakun tekoa, koska en ollut koskaan (lukuunottamatta yhden puolipallon mallisen kakun päällystysyritystä) päällystänyt täytekakkua sokerimassalla. Vaikkei minulla ollutkaan kaikkia tarvittavia välineitä kuten siloittimia tai edes kunnollista kaulinta, niin ihan hyvin tämä onnistui. Niin, ja niitä leivontavehkeitäkin on tilattu jo lisää.


Koristeet tein eilen illalla. Sokerimassasta nekin. Ensin oli tarkoitus tehdä pelkkä hevosenkenkä, mutta se näytti niin orvolta että päätin koittaa tehdä sen keskelle vielä hevosen pään. Aihe tulee isäni ainoasta harrastuksesta, hevosista/raveista. Ja tuo kakun hevonen on olevinaan yksi isän hevosista.


Kakussa oli mehevä suklaapohja ja täytteenä mm. hedelmiä.


Kuten kuvasta näkyy, mentiin viemään kakku työpaikalle eli meidän kaupalle. Mikko sai syödä tätä samaa kakkua. En viitsinyt alkaa tekemään hänelle omaa, kun olen itse herkkulakossa ja lapset eivät pahemmin täytekakuista välitä. Olisi saattanut jäädä puolet syömättä.

Hyvää isänpäivän jatkoa kaikille :)


lauantai 8. marraskuuta 2014

Isi

Isänpäivän lähestyessä ajattelin kertoa muutaman sanan meidän isistä. Siitä, millainen isä Mikko on. Mikolla ei ollut lapsia, kun hän muutti meille. Taloon, jossa asui kolme lasta. Ei ehkä ihan helpoin paikka kenelle tahansa miehelle asua. 

Mikko on sellainen isä, joka raskausaikanani kuunteli vauvan sydänääniä vatsani päältä joka ikinen ilta. Sellainen, joka katsoi ennen Matildan syntymää kaikki mahdolliset vauvadokumentit, synnytys- ja äitiysohjelmat ja seurasi neuvolan opasta viikko viikolta: "nyt se osaa jo avata silmät!".


Rauhallinen, lehmänhermoinen. Jos joku saa Mikon hermostumaan, sitä voisi jo kutsua saavutukseksi. Sellainen, joka löytää jokaiseen lapsiaiheiseen ongelmaan/haastavaan tilanteeseen ratkaisun netistä, ja ratkaisuun vielä ohjevideon youtubesta. 


Sellainen, jonka ensimmäiset ostokset lapselleen olivat bodyt joissa toisessa lukee Metallica ja toisessa Pantera. Mikko on sellainen isä, jonka tyttären lempibiisi on Queenin Bohemian rhapsody.


Mikko on myös vähän hajamielinen isä. Sellainen, joka saattaa viedä lapsen vähän erikoisessa vaatevarustuksessa hoitoon, tai unohdella asioita. Sellainen, jonka lapsella on häkkisänky vain koristeena, koska se nukkuu joka yö isin kainalossa.


Sellainen, kuka ei ikinä huuda. Ja sellainen, ketä pitää potkia persuuksille mikäli meinaa saada sen poikien kanssa ulos useammin kuin kerta vuoteen.


Sellainen, joka jaksaa kulkea meidän naisten kanssa vaatekaupoissa ja kantaa kaikki ostokset narisematta.



Ja ennenkaikkea sellainen, joka kohtelee kaikkia tämän talon tyttöjä kuin omiaan.




perjantai 7. marraskuuta 2014

Tu(u)narit sairastuvalta moi!

Matildan antibiootit tehoaa ja tytössä alkaa olla virtaa entiseen tapaan. Ihan tervetullutta, koska se että reilu 12 kiloa on liimautuneena kiinni, tekee kaikista perusjutuista kuten vessa käymisestä ja ruuanlaitosta hieman haastavaa. Omakin nuha alkaa olla siinä vaiheessa että jaksaa jo touhuta joten kävin seuraavan pikku projektin kimppuun.


Töihin tuli tällaisia isoja lasipurkkeja syksyllä ja monta kertaa emmin tämän ostamista. Hintaakin oli mokomalla vain alle vitosen ja kun vihdoin keksin mitä purkille tekisin, kiikutin sen kotiin. Kunnianhimoisena suunnitelmanani oli maalata purkkiin pitsikuviot tuota yläkuvassa näkyvää muovista tablettia apuna käyttäen. Ei onnistunut. Siitä tuli ihan hirveä ja rapsutin kaikki pois. Piti ottaa käyttöön varasuunnitelma.

Liimasin liitutaulutarrasta (en löytänyt kontaktimuovia) sydämen muotoisen palan kummallekin puolelle purkkia ja maalasin kolikolimaalilla tuollein häivyttäen sydänten ympärykset. Purkin suuhun kiepautin vielä pitsinauhan ja sisälle laitoin kynttilän. Kynttilä heijastaa seinälle sydämen kuvan.


Blogia pidempään seuranneet huomasivatkin varmaan että tämä on minun makuuni ihan liian romanttinen. Lähtee siis lahjaksi, niinkuin oli tarkoituskin. Tarkoitus olisikin tehdä tänä vuonna isompi osa joululahjoista itse. Sukkien tekokin etenee, ja sitten jouluviikolla voin alkaa lahjaleivonnaisten tekemisen.