sunnuntai 18. tammikuuta 2015

No se aktiivisuusranneke


Viikon kokemuksella ei nyt ehkä kovinkaan tarkkaa analyysia kykene kirjoittamaan mutta tässä nyt jotain.

Olen töissä lähes koko päivän seisaaltani/kävelen. Olen siis aina tiennyt että askelia kertyy varmaan ihan kivasti ja suunnitellut jonkinmoisen askelmittarin tai vastaavan hankintaa. No nyt sitten joulun jälkeen sain aikaiseksi tilata tämän itselleni. Minkäänlaista käsitystä varsinaisista askelmääristä ei siis ollut. Jos olisi jotain pitänyt veikata, niin olisin veikannut reilusti pienempiä määriä.


Tämän käyttökuntoon laittamisessa meinasi mennä hermot. Olisi ehkä kannattanut valita siihen joku muu päivä kuin se sairaalapäivä jolloin nousin klo 4. Ranneke lyhennettiin saksilla ja pikkuruisten osien paikalleen laitto väsyneenä sai aikaan melkoisen kirosanojen litannian mutta en missään nimessä voinut ottaa vastaan apua. Tuli siinä samalla kirottua myös käyttöohjeiden puute mutta netistähän ne löytyi helposti ja kätevästi. Tietysti.

Ensin ranneke kytketään tietokoneeseen ja luodaan itselle polar.com:issa tunnukset sekä tietysti ladataan ranneke. Tunnuksia luodessa vastaillaan näihin perus pituus ja paino kysymyksiin sekä asetetaan tavoite. Minun tavoitteeni on asetettu seisomatyöläisen tavoitteen mukaan mutta sitä täytyy varmaan vähän korjata koska pääsen tavoitteeseen jo pelkästään töitä tekemällä.

Rannekkeen näytöstä voi katsoa askeleiden määrän, kellonajan, kalorit, tavoitteen täyttymisen (palkki) sekä tavoitteen täyttymiseen vaadittavan liikuntamäärän (kävely/juoksu esim.). Latasin myös kännykkään Polarin sovelluksen. Kännykkäsvellus näyttää vuorokaudessa istutun, kävellyn, juostun ja maatun ajan väreinä. Olen pitänyt ranneketta muutaman yönä ja aamulla tuloksena oli se että luulin nukkuneeni tosi hyvin mutta pisin jakso olikin alle 2 tuntia.

Ja sitten niihin askeliin. Normaalina työpäivänä ja lenkittömänä iltana askelmäärä on ollut 18 000-20 700.


Sitten taas poikkeuksellisen vähän kävelyä sisältäneen työpäivän ja lenkin saldo oli yhteensä 25 100 askelta.


Ekoina päivinä ranneketta tuli vilkuiltua vähän useammin mutta nyt kun olen saanut käsityksen tuosta normaalista askelmäärästäni päivässä niin eiköhän se riitä että illalla katsoo paljonko askelia on tullut kerättyä. Voisin kuvitella että ranneke saattaisi motivoida liikkumaan sellaisia joilla se motivaatio on vähän hukassa. Puolison kanssa voisi vaikka vähän kilpailla että kumpi on kerännyt enemmän askelia päivässä varsinkin jos molemmilla on elämäntaparemontti meneillään :) 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Pingukakku ja uusi muumi

Vietettiin pienimuotoiset synttärit Veeralle sunnuntaina muutamien tuttujen kesken. Tarjolla oli pingviinikakkua, pullaa ja juustopiirakkaa. Mahdottomia en jaksanut leipoa, mutta nämäkin riittivät.


Meinasi olla taas työn takana löytää pinkkuihin mustaa sokerimassaa mutta Konneveden K-marketista sitten onneksi löytyi. Sieltä löytyi myös tämä Muumi keksipurkki joka oli ihan pakko ostaa.


Se ensimmäinen Muumi keksipurkkihan oli sellainen jossa päävärinä on vaaleansininen. Sitä meillä ei ole kun ei väri houkutellut ihan niin paljon kuin tässä toisessa.


Asiasta toiseen. Olen nyt kaksi päivää pitänyt ranteessani Polar Loop -aktiivisuusranneketta. Olen aina halunnut tietää paljonko kävelen töissä päivän aikana ja vastaus on että paljon. Voisin loppuviikosta kirjoitella oman jutun tuosta rannekkeesta.




maanantai 12. tammikuuta 2015

Putkeen meni

Meillä oli tänään herätys klo 4. Matildan korviin laitettiin putket ja sairaalassa piti olla viimeistään 7.15. Matilda on lapsistani ainut joka on kärsinyt monista korvatulehduksista. Ensimmäinen oli alle kuukauden vanhana. Viime vuonna oli kevättalvella muutaman tulehduksen jakso ja sitten nyt syksyllä uusi ja saatiin lähete putkitukseen. 


Aikaa saatiin odotella aika kauan (yli 2kk) ja saatiin postissa kaksi kirjettä joista toisessa luki että tulemme saamaan putkitusajan tekstiviestillä ja toisessa että aika tulee kirjeitse. Tekstiviestillä se sitten lopulta tuli.


Putkitus onnistui hyvin. Molemmat korvat olivat täysin terveet tällä hetkellä. Matilda heräsi nukutuksesta aika pian. Verrattuna siis Veeran viimekesäiseen vatsalaukun tähystykseen, silloin odoteltiin heräämistä aika kauan. 



Juominen ja syöminen maistuivat heti heräämisen jälkeen. Varsinkin jäätelö. Vartin päästä tyttö olikin jo täydessä touhussa leikkimässä. 

Ei mikään ihana kokemus katsoa ja kuulla kun kirkuva lapsi kärrätään häkkisängyssä leikkaussaliin, mutta eipä tuosta tainnut traumoja jäädä lapselle eikä äidillekään. Noihin toimenpiteisiin kannattaa kyllä ottaa vanhempien omat eväät mukaan. Hiton kalliissa sairaalan kahvilassa oli niin pienet leivätkin ettei niistä tullut kuin äkäiseksi.



Ilman saattajaa ei näihin nukutusta vaativiin operaatioihin saa mennä. Olen siis jo toista kertaa kiitollisuudenvelassa ystävälleni joka lähti taas mukaan. Ei mikään hauska reissu herätä ennen viittä  köröttelemään sairaalaan. 

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Banaanilättyset/pannarit

Teki aiemmin viikolla hirveästi mieli pannaria. Tänään sitten muistin nämä terveellisemmät banaanilätyt. Kaikkihan nämä jo varmaan tietää mutta laitanpa nyt ohjeen tähän. 

Näiden valmistus sujuu tosi kätevästi smoothie twisterillä mutta ihan haarukkakin käy muussausvälineeksi. Minä pyöräytin 2 munaa ja yhden kypsän pehmeän banaanin edellämainitulla kapineella soseeksi ja sitten vain paistelin letut pannulla. Paistamiseen voi käyttää kookosöljyä/voita tms. Smoothie twisterin pullosta oli myöskin helppo kaataa "taikinaa" sopiva määrä pannulle.


Helppoja, nopeita ja todellakin oiva vaihtoehto perinteisille sokeri-rasva-vehnä lettusille. 



tiistai 6. tammikuuta 2015

Muutama sana facebook kirppiksistä

Oon tässä jo jokin aika sitten vähentänyt/lähes lopettanut alkuun niin kätevän oloisen kaupankäynnin facebookin kirppisryhmissä. On alkanut ihmetyttää tai jopa ottaa aivoon muutamat asiat.

Säännöt. Säännöt on tosi hyvä juttu, mutta tosi monilla kirppiksillä alkaa olla ihan hitosti niitä sääntöjä ja kun kuuluu moneen ryhmään niin tuntuu liian työläältä pysyä perillä kaikista säännöistä. "Ai niin, tää oli tää ryhmä jossa piti olla päivämäärälappu joka ilmoituksessa". Ystävääni lainaten, jonkun pitäisi perustaa sellainen ryhmä jossa olisi yksi sääntö joka kuuluu näin: Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Nats....eikun ylläpitäjät. Joillakin ihmisillä tuntuu tosiaan nousevan kusi päähän moisesta kunniasta kuin fb kirppiksen ylläpitämisestä. Pahimmillaan nämä yp:t saavat kuitenkin itse toimia laatimiensa sääntöjen vastaisesti, kuten esim. lisätä seinälle täysin kirpputoritoimintaan kuulumattomia syytöksiä varkauksista jne. 

Hinnat. Siis ihan oikeesti. Jos sulla on vauvan body jossa on reikä tai huomattava pinttynyt tahra niin se on sitten ihan sama onko se poppia, miikkaria tai jopa minirodinia. Se ei ole yli kympin arvoinen, vaan lähinnä arvoton. Mietippä tätä: se ei kelpaa edes UFFin konttiin, koska sinne otetaan vain ehjiä ja puhtaita vaatteita. Ja kyllä, tiedän. Jotkut oikeasti ostaa näitä reikäisiä/likasia toista kymppiä maksavia sieltä kirppikseltä. Ei se ole tyhmä joka pyytää ja niin edelleen.

Pyynnöt. Ymmärrän jos joku on ostamassa jotain kalliimpaa vaatetta kirppikseltä ja haluaa esim. toppahaalarin mittoja. Mutta ei, minä en kyllä viittis millään alkaa mittailla sen 50 sentin bodyn "kai-kai" -mittaa. Ei myöskään ole näiden halpojen kohteiden osalta mielenkiintoa koittaa saada nukkatilanteesta mahdollisimman hyvää kuvaa eri valaistuksissa jos ilmoitan vaatteen olevan ehjä ja puhdas ja sisältävän normaalin määrän pesuhaituvaa.

Käykö että maksan lapsilisästä? Eli 3 viikon päästä. Ei käy.

Huijarit. Onneksi en ole moisen kohteeksi joutunut mutta olen lukenut mitä mielenkiintoisempia selityksiä sille kuinka maksettu tuote on postitettu, eikun eipäs ollutkaan. Koska jouduin sairaalaan. Koska mulla katkes molemmat jalat.

Vaihtorahat. Jos tulet ostamaan kotoa 2€ maksavan tuotteen, ja tarjoat kakskymppistä, niin mulla ei välttämättä ole täällä kotona mitään erillistä käteiskassaa josta kaivan sulle sen 18€ takaisin. Saanko silloin pitää loput?



Vain nouto. Se tarkoittaa sitä että on turha kysyä että "voitko postittaa?" tai "voisitko sä tuoda tän meille kotiin?".

Varaan mutten otakkaan. Enkä ainakaan ilmoita etten otakaan.

Tässäpä nyt nämä eniten potuttavat asiat fb kirppistelystä. Tuleeko jotain muuta mieleen?

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ensimmäisestä

Niinkuin eilen mainitsinkin, 11.1 olen ollut 11 vuotta äitinä. Vaikka kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä, on sitä turha käydä kiistämään, että esikoisen kohdalla kaikki on ollut jotenkin mieleenpainuvampaa. Vaikka siitä onkin kauemmin aikaa kuin muiden lasten syntymästä, muistan monet asiat selvemmin.

Olin täyttänyt 19 vuotta muutamaa kuukautta ennen kuin Veera syntyi. Kun aloin odottamaan Veeraa, painoin 48 kiloa ja kun lähdin synnyttämään niin 84. Neuvolassa valitettiin alituiseen nousevasta painostani. Erityisen voimakkaasti mieleeni on jäänyt myös erään sukulaisen kommentti loppuraskaudessa: "tiedäthän sä ettei tota voi enää tossa vaiheessa peruuttaa ja vauvat sit itkee öisinkin". Aijaa.



Laskettu aikani oli 27.12 ja odotus meni aika pitkäksi. Kun synnytys vihdoin käynnistyi, minut latettiin sairaalasta bumerangina kotiin. Todella vihainen kätilö totesti ettei synnytykseni ollut käynnissä. Tämän vuoksi vauva syntyi vasta kaksi vuorokautta lapsivesien (joka oli muuten aivan vihreää) menon jälkeen. Palatessani sairaalaan oli tämä "ihana" kätilö siellä taas. Sain koko synnytyksen ajan kuulla jos jonkinmoisia ala-arvoisia laudahduksia kuten "ei suhun edes satu kun ei ole tuon korkeammat verenpaineet" ja "mihin päin sä sitä lastas työnnät, työnnä ulospäin". Ja 30min ennen synytymää: "ei tämä kuule synny vielä tuntikausiin". Pahintahan tässä on se, että luulin oikeasti tekeväni kaiken koko ajan väärin. Luulin, että olen vain todella huono synnyttämään. 

Tuosta kokemuksesta jäi aika paha synnytyspelko. En älynnyt, että sitä olisi voinut jotenkin työstää sairaalan henkilökunnan kanssa, eikä minulle koskaan sellaista vaihtoehtoa tarjottu. Toista lasta odottaessani pelkäsin kuollakseni synnytystä. Olin varma että teen taas kaiken väärin. Sitten meitä vastassa olikin todella mukava kätilö, josta olin aivan järkyttynyt. Puhui nätisti, oli rauhallinen ja sellainen kuin kuuluukin. Muistan edelleenkin esimmäisessä synnytyksessäni olleiden kätilön ja kätilöopiskelijan nimet. Olen siitä lähtien kirjoittanut esitietolomakkeeseen nimen kenen kanssa minä EN synnytä. Ja niinhän siinä sitten kävi että Matildan synnytyksessä ainut vapaa kätilö oli se hirviö. Onneksi kuitenkin hoitaja järjesti asian niin että kätilöt vaihdettiin, ja meille tuli joku toinen. 



Sukulaiseni ennustuksesta huolimatta, vauva ei itkenytkään öisin. Se nukkui 9 tunnin yöunia vastasyntyneestä, enkä neuvolan ohjeista huolimatta herättänyt sitä syömään vaan nukuin itsekin. Päivälläkin tyttö veti 4-6 tunnin päikkärit. En vaan osannut silloin käyttää sitä aikaa hyödykseni vaan vahtasin nukkuvaa vauvaa kuin haukka. Kävin pitkään tarkistamassa vähän väliä että hengittääkö se. Ja olin järkyttynyt siitä ettei vauva syönytkään tuttia (tai no söi, varmaan yhteensä 10min koko vauva-aikana). Koska vauvojenhan kuuluu syödä tuttia.



Olen saanut kuulla useilta ihmisiltä kommentteja että olisi kannattanut "elää ja juhlia" silloin nuorena. No, minä elin kyllä ja juhlimista en kaivannut. Vaikka pari ystävyyssuhdetta olikin vauvan vuoksi koetuksella. Muutamat ihmiset lakkasivat tyystin pitämästä yhteyttä koska kokivat olevansa ilmeisesti niin eri aaltopituudella kanssani. Pelkäsivät raukat varmaan että en osaisi puhua mistään muusta kuin vauvan kakasta ja puklusta. Jätettiin jopa kutsumatta valmistujaisiin. "No mää aattelin ettet sää ois kuitenkaan tullu kun sulla on toi lapsi ja silleen". Niin. 

En koe, että olen jäänyt mistään paitsi tehtyäni lapset nuorena. Päinvastoin. Koen olleeni jo parikymppisenä huomattavasti vastuullisempi ja aikuisempi kuin monet senaikaiset kaverini. Jos vertaan tätä kolmekymppistä äiti-ihmistä siihen parikymppiseen, niin tämä kolmekymppinen neljän lapsen äiti on tietysti kokeneempi. Se on varmempi taidoistaan äitinä, itsevarmempi ja muiden mielipiteistä vähemmän välittävä sekä itsestään enemmän huolta pitävä. Jos jotain olen oppinut niin sen, että kun voi itse hyvin, jaksaa pitää paremmin huolta muistakin.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Erilaiset synttärit

Ensimmäiseni täyttää 11 päivä 11 vuotta ja tarjosin hänelle mahdollisuutta vähän erilaisiin synttäreihin. Tänään siis töiden jälkeen suuntasimme Veeran, Viivin ja yhden Veeran valitseman ystävän kanssa Jyväskylään. 




Kävimme syömässä Rossossa ja syömisen jälkeen kiertelimme kaupoilla. Tytöt käyttivät samalla joululahjaksi saamansa lahjakortit. 




Käytiin myös katsomassa Madagascarin pingviinit -elokuva. Kylläpä nyt on pingukiintiö täysi vähäksi aikaa. Vaikka täytyy sanoa että ei ollenkaan hullumpi leffa ollut.



Oli kiva kierrellä hetki kaupoissa ilman rattaita tai niistä pakenevaa taaperoa. Meillä oli muutenkin mukava reissu ja vaikka ajokeli oli surkea, niin silti hyvin stressitön päivä verrattuna perinteisiin lasten synttäreihin. 



perjantai 2. tammikuuta 2015

Aleostokset

Olen selannut varmaan kymmenien kauppojen, lähinnä vaatekauppojen, alevalikoimat enkä ole löytänyt juuri mitään. Joko valikoima on oikeasti ollut surkea, tai sitten olen yksinkertaisesti oppinut jotain lukuisista tuskailuista täpötäyden vaatekaapin edessä ja lähes käyttämättä jääneiden vaatteiden raahailusta kirpputorille. Matildan ja Viian joulupukilta saamat lahjakortit kyllä käytin vaatteisiin joista osa oli alessa, osa ei. Mutta tässäpä nämä mitä olen itse onnistunut löytämään:

Matildalle välikausihaalari irroitettavalla fleecellä. Ei nyt mikään suuri alelöytö kun aleprosentti ei kummoinen ollut, mutta kuitenkin tarpeellinen.


Minulle takki. Puuttui kevyt takki jolla ei olisi kaupoilla liian kuuma eikä ulkona/autossa liian kylmä. Tämän ostin mustana ja maksoi 34,95€ eli ale oli 50%.


Ja sitten tämä, jonka ostamista olen harkinnut jo jonkin aikaa. Aktiivisuusranneke. Kyllä sitä nyt on kokeiltava, varsinkin kun olen päättänyt lisätä liikuntaa paskasta vähän kurjasta kelistä huolimatta. Tämän olisin hankkinut jokatapauksessa nyt, eli ei varsinainen alelöytö kyllä ole. Tänään käväistiin kyllä sellainen tappolenkki että olis tuo vekotin saanut hyvät lukemat heti alkuunsa, jos olisi vain ranteeseen ehtinyt. 


Oletko tehnyt paljon ale löytöjä?

torstai 1. tammikuuta 2015

Ärsyttäviä sanoja

Törmäsin netissä keskusteluun ärsyttävistä sanoista. Aloin miettimään asiaa ja mulla on kans muutama sana/sanonta mielessä joista en vain pääse yli.

1. Varttia yli. Se on VARTIN yli ja VARTTIA vaille. 
2. Jaxuhali ja voimahali. Voi ny helvetti.
3. Meillä kävellään/kontataan/puhutaan. Siis kun on kyse lapsesta ja äiti sitten puhuu/kirjoittaa fb kuinka "meillä kontataan". Konttaako ne koko perhe siellä vai? Jostain syystä todella ärsyttävä tapa ilmaista asiaa jos tätä ilmaisua käyttää koko ajan.
4. Exän vastakohta nyxä. Ja muutenkin nuo x kirjaimet paikoissa joihin ne ei kuulu.
5. Masuasukki ja pikkuveljestä/pikkusiskosta käytetty ilmaisu pikkukakkonen. Moni muukin virallinen äitisana kuten suppari ja eppari on sangen ärsyttäviä.
6. Hengari. Se on henkari.
7. Etupylly. Sellaista ei ole olemassakaan.
8.Neidittely. Jos omasta lapsesta puhutaan yhtenään tuota neiti etuliitettä käyttäen, se vaan kuulostaa ärsyttävältä.
9. Krebaa.
10. Pariskuntien käyttämät ällöimellät hellittelynimet. Yök.

Ja sitten töissä yhtenään kuulemani:
11. Tässä ei oo hintalappua, tää on varmaan ilmainen.
12. "Ei käy verotukseen" ja "saat sen muistoksi tästä hetkestä" -vitsit kuittia ojennettaessa ei oikeasti naurata enää yhtään ketään asiakaspalvelijaa joka kuulee nämä monta kertaa päivässä.

Sanojen sijaan mua ärsyttää tällä hetkellä enemmän numerot. Töissä on nimittäin menossa inventaario joka on tuskin kenenkään lempipuuhaa.

Mitkä sanat sinua ärsyttävät?