Lastenhuoneessa

Sunnuntai, vapaapäivä ja kaatosade. Huonosti nukuttu aamuyö ja sateen vuoksi mönkään menneet pihanraivaus- ja lenkkeilysuunnitelmat. Sitä vettä kun tosiaan tulee ihan vaakatasossa. Ajattelin ottaa kerrankin rauhallisesti. Laittaa pyykit ja sitten neuloa sukkaa. Pyykkien laittamisen jälkeen ajattelin vielä nopsaan vaihtaa lasten sänkyihin lakanat. 

Lakanoiden jälkeen huomasin jo karsivani tavaraa tuon Ikealaisen laatikoista. Nuo laatikot vetävät sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa ja nyt ne ihan pursuilivat yli. Kaivoin niitä kaksi muovikassillista (!!!!) pelkkää paperiroskaa. Roskiksia kuitenkin löytyy tuosta huoneesta kaksi. Tuntemattomasta syystä eivät näytä olevan kovinkaan ahkerassa käytössä.

Tätä paperien karsintaa ei  olisi  voinut suorittaa tänään jos lapset olisivat olleet kotona. Jostain kumman syystä kummallakin näistä vanhemmista lapsistani tuntuu olevan merkittäviä kiintymyssuhteita erinäisiin mytättyihin paperipalloihin ynnä muuhun jonka roskiin heittämistä kumpikaan tuskin tulee edes huomaamaan päästyään kotiin. Vaan kunhan kotiin pääsevät, niin tässä joku päivä käydään tyttöjen kanssa yhdessä nuo laatikot läpi, ja opetellaan sitä mitä minäkin olen opetellut viime vuoden aikana paljonkin. Turhista tavaroista luopumista.

Sotkusta ja siivouksesta

Kahviaika -blogissa oli juttua aiheesta joka minullakin, niinkuin varmaan monella muullakin äidillä käy mielessä aika usein. Sotkujen siivoamiseen käytetystä ajasta ja siitä, onko siisti koti merkki hukkaan heitetystä ajasta.

Minäkin kyllä rakastan siistiä kotia. Kukapa ei. Jos pitäisi jotekin määritellä, kuinka siistiä meillä yleensä on, niin sanoisin ehkä että meillä on enimmäkseen melko siistiä. Tiedän koteja jotka ovat usein paljon sotkuisampia kuin meidän, ja tiedän koteja jotka ovat lähes aina siistimpiä kuin meillä. Me ollaan siinä välimaastossa.

Keittiöön pääsee melkein joka päivä jonkin asteinen sotku koska minä olen ainut joka siellä touhutessaan osaa HETI siivota jälkensä, ja se myöskin siivotaan joka päivä. Jos ei, niin sitten olen kipeä. Sama pätee olohuoneeseen. Lelut kyllä kerätään sieltä joka ilta koreihin tuohon olohuoneen nurkkaan. Siistiltähän se ei näytä mutta parempi nurkassa kuin levällään lattialla. Sitten kun Matilda siirtyy Viian huoneeseen, häviävät nämä olohuoneen lelukorit.

Aika monena iltana tekisi mieli lykätä keittiön siivousta seuraavan päivään, mutta tunnen jo itseni niin hyvin että olen kyllä oppinut siivoamaan keittiön iltaisin. Mikään ei saa huonommalle tuulelle kuin palaaminen työpäivän ja kauppareissun jälkeen sotkuiseen keittiöön laittamaan ruokaa. Ei kiitos. 

Ihan oma lukunsa ovat sitten nämä rojukasat. Tulee jotenkin todella lohdullinen olo kun bongaa jonkun muunkin kotoa tällaisen ryönäkasan. Näissä kasoissahan asuu kaikkea nenäliinoista latureihin. Meillä niillä on tapana kertyä tuohon mikron päälle. Mikron päällisen rojukasan selvitin muutama viikko sitten, ja se on toistaiseksi pysynyt ojennuksessa. Jes!

Kun oppii raivailemaan kulkiessaan, niin silläkin saa jo aika hyvin pidettyä kotia siistinä. Ajatelkaa, miten siistiä meillä olisi, jos perheen loputkin viisi jäsentä tekisivät niin ;) 

Kyllähän tämä ainainen siivoilu (sitä se tuntuu useinkin olevan) aika usein näin kauniisti ilmaistuna ketuttaa, mutta vielä enemmän minua ainakin ketuttaa liika sotku. Lähdenkin tästä hinnoittelemaan kirppistavaroita, niin onpahan ensi viikolla kotona vähemmän tavaraa jota levittää. Tavaroiden karsiminen  onkin luultavasti paras keino ainakin lastenhuoneiden kaaosten hallintaan.

Loppuun muutama muu vinkki kodin siistinä pitämiseen:

1. Älä päästä miestä ja lapsia enää kotiin.

3. Lakkaa siivoamasta. Odota, että joku muu tekee sen, mutta älä pitkästy odotellessa.

4. Sammuta valot (toimii vain pimeän aikaan).

5. Äärimmäinen hätäkeino:

Flunssa

Niinhän siinä sitten kävi, että tarttui tytöistä flunssa minuunkin. Kolmatta päivää olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Tänää kuitenkin olen jaksanut olla jo pystyssä ja touhutakin jotain. No okei, en olis tehnyt mitään ellei olis pakko. 

Ja kuten kuvasta näkyy, en ollut pariin päivään juuri tehnytkään.



Viia sanoi eilen surkealla äänellä että "tuta sen mun tautun tetee tun sää oot tipee". Ei siihen voi oikein vastata mitään muuta kuin että "äiti tekee". Ja äiti teki, muffinit ja kakun ja voileipäkakun. Ja äiti toivottavasti saa huomiseen mennessä makuaistinsa takaisin että voi itsekin maistaa leipomuksiaan.



Viian kanssa keskusteltiin tänään muutama sana kuolemasta. Ei epäilystäkään mistä aihe muljahti mieleen. Äidin viime päivien zombiemaisesta ulkomuodosta ehkäpä. Nyt on varmaan pakko heittäytyä sohvalle, että olisi huomenna edes vähän virkeämmän näköinen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Viikonlopun touhuja ja olohuoneen muutosta

Eihän se olkkari suinkaan valmis ole, mutta järjestystä on nyt vihdoinkin vaihdettu, kuten Instagramin seuraajat varmaan ovat jo huomanneetkin. Eihän sitä suunniteltukaan kuin kahdeksan vuotta. Kunhan saan kaiken paikoilleen, otan sitten vähän parempia kuvia.

Uusi vanha lipasto tv-taso on ihana. Juuri sellainen kuin halusinkin! Se löytyi Torista. Aluksi mallattiin sitä tuohon nurkkaan mutta eihän se siihen käynyt.

Johtohelvetti pitäisi saada piiloon. Lyhempi ruma musta johto on kuulemma jo tilattu. Mietin olenko ihan piemeä jos virkkaan siihen valkoisen pötkyläpäällisen.

Jalkalamppu on lähdössä. Tai no. Sellaisen pyynnön esitin miehelleni jonka lampusta on kyse. Miesrukka pyysi että saisi sentään pitää saippuapumppunsa (jäätävän ruma). Sen saa pitää. Omassa vessassaan ;) Niin ja sitä sohvapöytää meille ei taida tulla vieläkään. Mutta tällaista kaappikelloa olin ajatellut. Ihana.

Ja vähän kynttilänjalkojakin kerkesin jo tilata. Onneksi tilasin jo, taisi toinen malli näistä loppua heti verkkokaupasta.

Sisustusintoa olisi nyt kovastikin. Voimat vaan on tän hitsin nuhan vuoksi vähän vähissä. Viikonloppuna keskityin enimmäkseen tähän olohuoneen järjestyksen miettimiseen ja sen illalla huomasi, vai mitäpä tuumit tästä keittiöstä?

En edes tiedä miten tuon sotkun pystyi saada aikaan kun kakkukin oli valmiista pohjasta tehty. 

Meillä on yksi (paras) myymälä myös Konnevedellä. Konnevedellä vietettiin viime viikonloppuna perinteisiä Konnevesipäiviä ja Savottamarkkinoita. Laittelin kaupan edustalle vähän sisustustavaraa esille.

Sellainen viikonloppu täällä :)

Verho lapsuudesta

Tänään taas sateinen päivä innoitti harrastamaan turhasta rojusta luopumista. Tämä projektihan alkoi viime marraskuussa ja silloin vietiin heti alkuunsa tällainen kasa UFF:in konttiin. Viime kuussa vein paljon tavaraa kirppikselle ja paljon siellä myös myin. Tänään laitoin taas menemään UFF:ille vaatteita ja kenkiä jotka eivät kirppiksellä kaupaksi menneet, sekä vähän muutakin. Tässä eka satsi ja eteisessä odottaa vielä neljä pussillista jotka vien huomenna.

En voi käsittää, miksi on tullut jemmattua tätä vaatetta ja roinaa jota kukaan ei meillä käytä eikä tarvitse. Tuntuu vapauttavalta saada kaappeihin tilaa ja päästä eroon ylimääräisestä. Karsin ja karsin ja karsin....

Asiasta toiseen...testattiin tänään nämä Vaasan grillityynyt. Lapsille rosmariini-merisuola ja aikuisille chili. Jos olis kovinkin tulinen. No ei ollut. Aina nää kaupan chilijutut tuottaa pettymyksen. Mutta joo, nämä olivat kuitenkin ihan ok, väliin laitettiin itse tehtyjä jauhelihapihvejä ja syötiin itse tehtyjen valkosipulilohkoperunoiden, salaatin ja tankoparsan kanssa.

Kaappeja tonkiessa törmäsin tähän mun vanhaan verhoon. Ikivanhaan. Paitsi että enhän minä ole ikivanha? Verho käy tosi kivasti lastenhuoneen keltaisen seinän kanssa.

Äitienpäivänä

Turha odottaa mitään syväluotaavaa analyysia siitä, millainen äiti olen. Vaikka sitä asiaa oikeastaan aika usein pohdinkin. Mutta tässäpä tämän päivän tapahtumia kuvin ja sanoin:

Heräsin aamulla itse keittämään kahvit, paistamaan croissantit ja letut. Tänä(kään) äitienpäivänä kukaan ei palvonut maata jalkojeni alla. Hah! 

Mutta sain ihania lahjoja, kortteja ja piirrustuksia kasapäin!

Väsäilin itselleni äitienpäiväkynnet.

Tähän mennessä olen pessyt neljä koneellista pyykkiä. Äsken puhtaita kaappiin viedessäni tuskastuin (taas) vaatekaapin ahtauteen. Olen valloittanut Mikonkin kaapista jo alahyllyn ja silti tuntuu että kaapissa on niin täyttä ettei sieltä ikinä löydä etsimäänsä. Jostain syystä musta silti tuntuu aamuisin ettei mulla ole MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA?! Ajat sitten olen siirtänyt sukka- ja alusvaatelaatikot kodinhoitohuoneen kaappiin ja nyt sain idean raivata sieltä kaapista pari hyllyä lisätilaa.

Treenivaatteet muuttivat nyt kodinhoitohuoneeseen viemästä tilaa vaatekaapista.

Ja koska vielä alahylly jäi vapaaksi, laitoin kengät ja kuulat sekä aina hukassa olevat rannesuojatkin tänne kaappiin. Saatiinpahan siihen ylitse tursuvaan kenkätelineeseenkin kaksi paikkaa lisätilaa. Kaksi kassillista lähti tästä kaapista muuten ihan roskiin. En vaan käsitä miksi olen jemmannut 1000 palan palapelejä joista puuttuu osa paloista, sekä muuta yhtä älytöntä. Tulee aina hyvä fiilis kun saa yhden kaapin kuntoon ja pääsee rojusta eroon!

Mönkään meni

Ne viikonloppusuunnitelmat nimittäin. Eilen sinnittelin vatsakivun kanssa töissä klo 14.30 saakka kunnes tulin tulokseen ettei auta muu kuin lähteä kotiin. Kotona sitten alkoikin heti jäsensärky, nousi kuume, vatsa oli todella kipeä ja todella huono olo. Ja kaiken kukkuraksi Mikkoon iski sama tauti samaan aikaan. 

Jos jotain kaipaan ajassa ennen lapsia, niin se on kyllä rauhassa sairastaminen. Oli avan hirveää eilen kun ei olisi millään jaksanut ja pystynyt Matildaa hoitaa. Vuoroin könysimme sängyn ja sohvan pohjalta hakemaan Matildaa milloin mistäkin. Tuntui, että iltapuuron syöttäminenkin on aivan ylivoimainen tehtävä. Vaan niinpä siitäkin selvittiin. 

Toinen vatsatauti kahden viikon sisään. Nyt alkaisi jo riittää. Mutta luulenpa että tämä käy sitten vielä loput lapset läpi ensi viikolla. Oma vointi on jo sen verran parempi että olen jaksanut vähän pestä pyykkiä. Pitäisi myös jaksaa vielä vessat pestä, jos saisi vähän tuota bakteerimäärää eliminoitua.

Jotain piristystä piti tähänkin päivään saada, niin tilasin sitten Stadiumilta pari hupparia. Ne jotka piti käydä tänään paikanpäällä ostamassa.

Naistenpäivänä minua muistettiin salmiakkisuklaalla. Matilda auttoi syömällä osan käärepaperista. Suklaata ei tosiaankaan ole kyllä tänä viikonloppuna tehnyt mieli. Eilen söin yhden karjalanpiirakan, tänään muutaman suolakeksin. Ehkä huomenna jo ruokakin maittaisi. Tällä hetkellä jo pelkkä ajatuskin ruokakauppaan menosta oksettaa.

Joulusiivous

Tai pikemminkin siivoan huolellisemmin lähestyvän töihinlähdön vuoksi. Mutta joo, kyllähän se joulukin motivoi. Eilen sain siivottua kodinhoitohuoneen ja kylppärin. Paitsi en vielä saunaa. Jätän sen viimeiseksi, jos vielä jää aikaa -kohteeksi. Siellä on joululahjojen lisäksi roinaa mille ei oikein ole paikkaa. mm. lattiatuuletin ja ilmastointilaite. 

Lastenhuonekin saatiin eilen imurointia ja lattianpesua vaille valmiiksi. Tai siis lapset saivat. Olin vain valvomassa työtä. Ettei paperisilput livahda maton alle ja likaiset sukat lelukoppaan. Tiedäthän.

Tämän päivän operaationa olisi keittiön mustat aukot. Musta aukko saa nimensä ystäväni Sannan komerosta, jonne mahtuu tuhottomasti tavaraa ja josta on lähes mahdotonta löytää etsimäänsä. Nää 2 kaappia on vähän sellaisia. Et ikinä löydä mitä etsit ja etsiessäsi löydät jotain muuta jonka olemassaolon olit jo unohtanut ja lisäksi kaikkea mahdollista tipuu lattialle.

Voi hitto. Onko kellään muulla näitä mustia aukkoja?

Puuska

Sain eilen vitutus ja tavaroiden hävityspuuskan siivouspuuskan. Ja ajattelin että käyn äkkiä läpi lastenhuoneesta yhden kaapin jossa on pidetty jemmassa niitä takkeja ja ulkovaatteita jotka ei just nyt ole käytössä sekä lasen pieneksi jääneitä vaatteita säilytyslaatikoissa. No sitten siinä kävikin niin, että päädyin selvittämään myös eteisen kaapin. Sekä toisen kenkäkaapeista. 

Tämän verran lähti vaatetta kahdesta kaapista (kännyllä illalla nappasin surkean kuvan ennenkuin mies pakkasi säkit autoon ja kuvasta puuttuu 1 jätesäkki ja 8 muovikassillista jotka eri kuormassa).

On vastoin fysiikan lakeja kuinka olen voinut saada tuon kaiken mahtumaan näihin kaappeihin kun kaapeissa näyttää nyt tältä eli tilaa ei vieläkään ole liikaa. No, 9 luokalla tehty ammatinvalintatestihän näytti mulle ahtaajaa joten....

Eteisen kaappi ja ne nyt käytössä olevat yläkuvassa ja se lastenhuoneen yksi varastointikaappi alemmassa.

Tän päivän missio vois olla tuo mikron päällinen. Jotain tolle vitamiiniläjälle vois tehdä.

Tänään myös paistellaan lettuja Viian perjantaisten nimppareiden kunniaksi. Eihän sillä oikeesti nimppareita ole mutta ollaan vietetty niitä kastepäivänä joka oli 1.11. Vettä näyttää satavan melko reippaasti joten voi olla aika märkä ulkoilureissu tulossa.

Elämä on siivoamista.

Tuntuuko kenestäkään muusta siltä että vaikka kuinka siivoaa, niin siistiä ei tule ikinä? 

Kodinhoitohuoneen lattialla on luultavasti puolet naapuruston lehdistä. Vaikka lattian lakaisee, imuroi ja pesee paristi viikkoon, siellä on silti aina tämän näköistä syksyisin.

Miehen yöpöydälle kertyy sekalaista roinaa. Mun yöpöydälle ei mahdu kertymään, siinä on niin iso lamppu.

Lapset rakentaa jotain  tällaisia majoja joissa ne nukkuu (!).

Sekä "unohtaa" joskus pedata pedin ja viedä vaatteet pyykkikoppaan saakka. Lapset kyllä meillä joutuvat  saavat itse siivota sotkunsa. Tämä on mm. viikkorahan edellytys.

Kodinhoitohuoneeseen tuppaa kertymään myös tällaisia säilytyslaatikoita joissa on tavaraa jotka odottavat lajittelua ja paikoilleen laittoa. Tai sitä inspiraatiota.

Mihin laitetaan vaatteet jotka ei oo likaisia mutta niitä on jo käytetty? Näköjään kylppärin pöydälle. Se oon minä, tunnustan!

Kodinhoitohuoneen pöydällä seilaa kaikkea porakoneesta itkuhälyyttimeen.

Eteisen penkki, mikä kätsä taso laskea kaikki käsistään.

Kahvimukia ja limsatölkkiä työpöydällä.

Näiden parissa taas eilinen päivä vierähti. Ja lisäks mulla on pahana tapana levittää nää siivousprojektit niinkuin taas kävi. Päätin aloittaa kodinhoitohuoneen siivoamisella. Kahden tunnin päästä huomasin siivoavani edelleenkin kodinhoitohuonetta (johon normaalisti menee max 30min). Koska sattui iskemään äkillinen inspiraatio, niin piti sitten siinä ohessa käydä muutamia säilytyslaatikoita läpi. Nyt on vaatehuoneessakin lattiaa näkyvissä (vaatehuone on meidän rojujen säilytyspaikka, siellä ei ole vaatteita). Muutamia muovikassillisia vaatteita vein keräykseen. Tuntuu todella hyvältä luopua kaikesta ylimääräisestä roinasta. Olenkin tän äitiysloman aikana saanut hävitettyä todella paljon tavaraa. Osa on ollut siinä kunnossa että suoraan roskiin (mm. rikkoinaiset lelut). Osan olen myynyt fb kirppiksellä ja osan vienyt keräyksiin. Pari sellaista kaappia vielä on että ne kun käyn läpi niin lähtee aika paljon tavaraa/vaatetta pois.

Kaikista eniten siivoamisessa inhoan ehkä ikkunanpesua ja pölyjen pyyhkimistä. Pölyt pyyhin kerta viikkoon, yleensä perjantaina. Ikkunat pesin viimeksi toissa keväänä. Koliikkivauvahan on hyvä tekosyy jättää ne pesemättä, vai mitä :)