Sotkusta ja siivouksesta

Kahviaika -blogissa oli juttua aiheesta joka minullakin, niinkuin varmaan monella muullakin äidillä käy mielessä aika usein. Sotkujen siivoamiseen käytetystä ajasta ja siitä, onko siisti koti merkki hukkaan heitetystä ajasta.

Minäkin kyllä rakastan siistiä kotia. Kukapa ei. Jos pitäisi jotekin määritellä, kuinka siistiä meillä yleensä on, niin sanoisin ehkä että meillä on enimmäkseen melko siistiä. Tiedän koteja jotka ovat usein paljon sotkuisampia kuin meidän, ja tiedän koteja jotka ovat lähes aina siistimpiä kuin meillä. Me ollaan siinä välimaastossa.

Keittiöön pääsee melkein joka päivä jonkin asteinen sotku koska minä olen ainut joka siellä touhutessaan osaa HETI siivota jälkensä, ja se myöskin siivotaan joka päivä. Jos ei, niin sitten olen kipeä. Sama pätee olohuoneeseen. Lelut kyllä kerätään sieltä joka ilta koreihin tuohon olohuoneen nurkkaan. Siistiltähän se ei näytä mutta parempi nurkassa kuin levällään lattialla. Sitten kun Matilda siirtyy Viian huoneeseen, häviävät nämä olohuoneen lelukorit.

Aika monena iltana tekisi mieli lykätä keittiön siivousta seuraavan päivään, mutta tunnen jo itseni niin hyvin että olen kyllä oppinut siivoamaan keittiön iltaisin. Mikään ei saa huonommalle tuulelle kuin palaaminen työpäivän ja kauppareissun jälkeen sotkuiseen keittiöön laittamaan ruokaa. Ei kiitos. 

Ihan oma lukunsa ovat sitten nämä rojukasat. Tulee jotenkin todella lohdullinen olo kun bongaa jonkun muunkin kotoa tällaisen ryönäkasan. Näissä kasoissahan asuu kaikkea nenäliinoista latureihin. Meillä niillä on tapana kertyä tuohon mikron päälle. Mikron päällisen rojukasan selvitin muutama viikko sitten, ja se on toistaiseksi pysynyt ojennuksessa. Jes!

Kun oppii raivailemaan kulkiessaan, niin silläkin saa jo aika hyvin pidettyä kotia siistinä. Ajatelkaa, miten siistiä meillä olisi, jos perheen loputkin viisi jäsentä tekisivät niin ;) 

Kyllähän tämä ainainen siivoilu (sitä se tuntuu useinkin olevan) aika usein näin kauniisti ilmaistuna ketuttaa, mutta vielä enemmän minua ainakin ketuttaa liika sotku. Lähdenkin tästä hinnoittelemaan kirppistavaroita, niin onpahan ensi viikolla kotona vähemmän tavaraa jota levittää. Tavaroiden karsiminen  onkin luultavasti paras keino ainakin lastenhuoneiden kaaosten hallintaan.

Loppuun muutama muu vinkki kodin siistinä pitämiseen:

1. Älä päästä miestä ja lapsia enää kotiin.

3. Lakkaa siivoamasta. Odota, että joku muu tekee sen, mutta älä pitkästy odotellessa.

4. Sammuta valot (toimii vain pimeän aikaan).

5. Äärimmäinen hätäkeino:

Äitienpäivänä

Turha odottaa mitään syväluotaavaa analyysia siitä, millainen äiti olen. Vaikka sitä asiaa oikeastaan aika usein pohdinkin. Mutta tässäpä tämän päivän tapahtumia kuvin ja sanoin:

Heräsin aamulla itse keittämään kahvit, paistamaan croissantit ja letut. Tänä(kään) äitienpäivänä kukaan ei palvonut maata jalkojeni alla. Hah! 

Mutta sain ihania lahjoja, kortteja ja piirrustuksia kasapäin!

Väsäilin itselleni äitienpäiväkynnet.

Tähän mennessä olen pessyt neljä koneellista pyykkiä. Äsken puhtaita kaappiin viedessäni tuskastuin (taas) vaatekaapin ahtauteen. Olen valloittanut Mikonkin kaapista jo alahyllyn ja silti tuntuu että kaapissa on niin täyttä ettei sieltä ikinä löydä etsimäänsä. Jostain syystä musta silti tuntuu aamuisin ettei mulla ole MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA?! Ajat sitten olen siirtänyt sukka- ja alusvaatelaatikot kodinhoitohuoneen kaappiin ja nyt sain idean raivata sieltä kaapista pari hyllyä lisätilaa.

Treenivaatteet muuttivat nyt kodinhoitohuoneeseen viemästä tilaa vaatekaapista.

Ja koska vielä alahylly jäi vapaaksi, laitoin kengät ja kuulat sekä aina hukassa olevat rannesuojatkin tänne kaappiin. Saatiinpahan siihen ylitse tursuvaan kenkätelineeseenkin kaksi paikkaa lisätilaa. Kaksi kassillista lähti tästä kaapista muuten ihan roskiin. En vaan käsitä miksi olen jemmannut 1000 palan palapelejä joista puuttuu osa paloista, sekä muuta yhtä älytöntä. Tulee aina hyvä fiilis kun saa yhden kaapin kuntoon ja pääsee rojusta eroon!

Eilen

Koska päätimme juhlistaa Matildan puolivuotispäivää kakkupaloilla eikä kahvilassa sattunut olemaan kuin kahta eri kakkua (joista toinen oli gluteenitonta ja toisen päällä mandariinia) niin leivottiin Viian kanssa mokkapiirakka. Taas.

Isi antoi lahjaksi lautasia sekä tollaisen (mikä sen nimi nyt olikaan) jutun jonka pussiin voi laittaa ruokaa ja antaa vauvan syödä ilman pelkoa että saa siitä palasia. 

Laitoin sisälle kylmää kurkkua kuorittuna ja oli kyllä menestys!

Koitin myös järjestellä kodinhoitohuoneessa että saataisiin se ruokailutilan astiakaappi heti sunnuntaina paikalleen. Eli sitä ennen täytyy siis siirtää kaapin tilalta korihyllykkö sinne kodinhoitohuoneeseen. Hyllykkö menee siihen kohtaan jossa ennen oli kahvakuulat joten kuulat muutti pöydän alle koloon jossa oli kuivausrumpu. Rumpu lähti keräykseen toissapäivänä. Maailman turhin sähköä vievä vaatteet pilaava kapistus (jos vaatteiden pesumerkintöjä on uskominen niin eihän sinne saa montaakaan vaatekappaletta edes laittaa). Saapa nähdä olenko joskus vielä eri mieltä kuivausrummusta. Epäilen.

Todella kauniit ja sisustukselliset kuulat ;)

Kodinhoitohuoneessa tehtiin vajaa pari vuotta sitten vähän pintaremonttia. Löysin vain muutaman kännykällä otetun remontin aikaisen kuvan:

Kaikki pinnat oli valkoisia paitsi ikkunanpuitteet.

Tuon aniliinin värisen seinämaalin piti olla ihan tumman violetti. Maalikaupassa sanottiin ettei heillä ole mitään ongelmaa tehdä teknoksen vehkeillä tikkurilan värikartasta. No ei näköjään juu....

Tuohon pyyhehyllyjen alle siis siirtyy se ruokailutilan hyllykkö jossa lasten pieniä vaatteita odottamassa Matildaa.

Ylemmässä kuvassa oikealla näkyy vähän ovenkahvaa. Siitä pääsee pesuhuoneeseen.

Pyykkikoneen päällä olevalla pöydällä on nykyisin Matildan hoitoalusta.

Sellaista meidän kodinhoitohuoneessa. Tuossa viimeisessä kuvassa näkyvän oven takana on vaatehuone.

Valmistautumista synttäribileisiin osa 2.

Tiistaina on siis ne tytön kaverisynttärit. Tyttöjä on tulossa omien lisäksi kahdeksan. Tein eilen jotain periaatteistani kovin poikkeavaa ja ostin valmiin kakkupohjan. Auts. Mulla on kuitenkin leivottavana cake popsit ja muffinit. 

Jos lapsella on monster high kutsut, kakkukuva, pöytäliina, ilmapallot ja pääkallo muffinivuokat niin kiitospussithan on luonnollisesti....porkkanat! Mistähän tää koko kiitospussi perinne on oikein tullut? Oonko ainut jonka mielestä se on vähän....tarpeeton juttu?

Porkkanapussit ostin Tigerista keväällä. Eurolla sai 20 pussia, ei paha. Tarrat ja kynät työpaikalta pari euroa ja säkillinen karkkia samasta paikasta ilmaiseksi. Tulleet jonkun kuorman mukana lahjuksena. Joten hintaa näille pussukoille tuli yhteensä n. vitosen verran.

Pitäisiköhän tälle meidän askartelukaapille tehdä jotain? Sattuu sopivasti olemaan lavuaari tuon kaapin alla ja aina kun sieltä menee jotain etsimään niin jotain myös tippuu lavuaariin.

No se ei ollut kysymys sillä tiedän itsekin vastauksen. En vaan millään saa itsestäni irti käydä tuon kimppuun.

Mutta eipä täällä paljoo ruuanlaiton, ulkoilun ja vauvanhoidon ohessa kyllä näinä ihan tavallisina päivinä muuta tekemistä ole kuin järkkäillä paikkoja. Tuntuu jotenkin niin omituiselta lueskella kaupungeissa asuvien äitien blogeja, kun tekemistä ja kerhoa ym. tapahtumaa on niin paljon ettei kaikkeen edes lasten kanssa kerkeä. Täällä taisi tämänkin kuukauden ainut tapahtuma olla lauantaina. Mikko Markkinat. Vettä satoi koko päivän ja 3/4 lapsista ei ollut edes kotona. Seurakunnan päiväkerhossa Viia käy kerran viikossa sen kaksi tuntia ja siinä se sitten onkin. Pikku koululaisen olin ilmoittanut jo tanssiryhmään mutta sekin peruuntui. Harmi!

Vaaleanpunaisia muistoja

Ostin Ikeasta 4kpl vaaleanpunaisia pahvilaatikoita. Ajattelin säilöä niihin vauva-ajan muistoja tytöille. Esim. kotiintulovaatteet ja muutaman muun vaatteen. Raskausajan neuvolakortin ja lapsuusajan neuvolakortin. Toiseksi nuorimmalle myös hänen ensimmäiset tuttinsa. Hän on lapsistani ainut joka on syönyt tuttia. Vauvakirjat lisään laatikoihin sitten ennen niiden antoa. Ja ne annetaan sitten kun tytöt muuttavat pois kotoa.

Dymoilin laatikoihin nimet.

Täyttelin laatikoita jo ja täytän lisää kun siirrän kodinhoitohuoneesta Matildalle pieneksi jääneiden vaatteiden pinon säilöön äitiyspakkauslaatikkoon. Esikoiselle löysin hänen äitiyspakkauksestaan tulleen toppapuvun. Onneksi en ollut hävittänyt. Laatikot nostin jemmaan kodinhoitohuoneen kaappien päälle.