Vastaus haasteeseen

Sain Lapsiparkki blogista haasteen ja tässäpä tulee vastaus ja kuvia viime kesältä.

1. Parhain kesämuisto. Parhain kesämuisto viime kesältä ja varmaan edellisiltäkin taitaa olla ihan se kesäloma kotona lasten kanssa, kesälomareissu ja tietysti ihanat kesäasukkaat joita saan töissä kesäisin tavata. Lapsuudesta ja aikuisiältäkin huvipuistoreissut isän mukana.

2. Tulevan kesän suunnitelma. En ole oikeastaan tehnyt sen kummempia suunnitelmia kuin että pääsen ekaa kertaa ikinä eläintarhaan.

3. Parasta just nyt. Kesäkiireet töissä ja ihanat ihmiset ympärilläni.

4. Lempivuodenaika. Sanon että kesä mutta tykkään kyllä syksystäkin.

5. Vuodenaikaan sopiva lempijuoma. Smoothiet.

6. Lempivaate ja miksi. Hupparit. Toimii niin monessa tilanteessa ja käteviä varsinkin töissä.

7. Jos olisin töissä sirkuksessa, mikä taitelija olisin. Apina.

8. Kaunein kukka. Musta on varmaan tulossa mummo mutta sanon että Pelargonia.

9. Lempituoksu. Vasta leivottu pulla.

10. Mitä pidän tämäntyylisistä haasteista. Mukavia. Sopivan helpot kysymykset eikä teetä hirveästi vaivaa.

Laitan haasteen eteenpäin ja sen saa sielunsiskoni, rakas ystäväni ja työkaverini, kummilapseni äiti Sanna blogista Supermutsin lokikirja.

Äitienpäivän viettoa

Vietettiin tänään lasten kanssa äitienpäivää koska huomisen olen töissä. Syötiin ensin aamupala kotona ja lähdettiin sitten viemään mummolle Laukaaseen lahjaa.

Vappuna heräsin siihen kun Veera tuli ilmoittamaan että pitäisi nousta kun minulle on yllätys. Oli keittänyt kahvit ja tehnyt voileivät. Oli kyllä todella kiva yllätys koska se tuli ihan oikeasti yllätyksenä. Tämän aamupalan tein yhdessä lasten kanssa.

Sain hienoja lasten itse tekemiä lahjoja ja kortteja. Veera oli painanut tyynyliinaan omenalla kuvioita, Viivi askarrellut risuista ovikoristeen ja Viia ja Matilda tehneet hienot kortit ja piirrustukset.

Mummolle lapset koristelivat posliinitusseilla lautasen, jokainen omansa.

Ruusukin vietiin äitin ruusuteemaiselle parvekkeelle.

Sellainen äitienpäivä meillä :)

Nukuttamisen sietämätön vittusaatana

Siinä missä joissain perheissä huokaistaan helpotuksesta lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä, meillä sitä aikaa nykyisin lähinnä pelätään. Päivän turhauttavin hetki on maata 1.5 tuntia ylienergisen taaperon vieressä odottaen että nukkumatti tulisi. Ja tuleehan se sitten lopulta.

Mutta sitä ennen, riippuen päivästä, täytyy vähän kaivaa nenää.

Kysyä missä käsi.

Kääntyillä.

Nousta istumaan ja kirkua.

Huutaa ja nauraa.

Pyytää saada nähdä apinavideoita.

Koittaa paeta sängystä.

Raapia.

Päristellä.

No kaikkea mitä nyt mieleen juolahtaa. Nukkuminen ei sitten vissiin juolahda.

Sillä, nukkuuko Matilda päiväunia vai ei, ei ole mitään merkitystä. Paitsi tietty nukahtaa huonommin jos nukkuu ne liian myöhään. Mutta se että päikkärit jää välistä ei todellakaan takaa alle 1.5h nukutusaikaa illalla.

Myöskään sillä, mihin aikaan nukkumaan mennään, ei ole väliä. Normaalisti mennään klo 20.00. Mutta jos mennään 21.00, niin silti siihen nukahtamiseen menee se 1.5h. Toisinaan tunti. Viime viikolla yhtenä päivänä vain puoli. 

Omaan sänkyyn pitäisi saada nukkumaan, mutta kun siellä pelleillään se samat 1.5 h jota ei seuraa uni vaan helvetillinen huuto, josta sitten taas kärsivät muut 3 lasta.

Että tällaista täällä. Onneksi tuo sentään nukkuu sitten kuin tukki aamuun saakka.

Perheenlisäystä

Lauantaina, sitä palmusunnuntaita edeltäneenä, ajelin lasten kanssa äidin luo virpomaan. Muistan vielä tarkan kohdan jossa olin, kun yks kaks tajusin, että onpas normaali olo. Ei yhtään sellainen ahdistunut kuin tässä nyt viimeiset 4 kuukautta on ollut.

Tänään viimeistään sen tajusin. Kello oli 12 ja olin ehtinyt käyttää yhtä lasta terveyskeskuksessa, tankata auton, käydä apteekissa, pankissa ja kirpputorilla. Pestä pari koneellista pyykkiä, lämmittää uunia ja leipoa yhden tiikerikakun. Normaali minä on taas täällä.

Onhan tästää jotain merkkejä jo ollutkin ilmassa. Olen jaksanut hymyillä, nauraa ja pitää enemmän yhteyttä kavereihin. Meillä on nykyisin taas muuten aika siistiä suurimman osan ajasta. Ei mitenkään super siistiä, mutta siedettävää. Meillä on täällä äiti joka kiukuttelee vähän vähemmän ja saa aikaan paljon enemmän.

Tänään mulla on täällä 7 kissaa ja 4 lasta, ja mä pärjään taas ihan mainiosti. 

Lastenhuone: melkein valmis.

Ikuisuuden kestänyt lastenhuoneen remontti on nyt vihdoinkin melkein valmis. Tässä pari kuvaa miltä näytti ennen.

Ja tässä nyt.

Ihan valmista ei siis vieläkään ole. Ikkunan karmit ja listat pitäisi vielä maalata valkoiseksi. Rullaverho ja verhotanko ostaa ja asentaa. Ja alkuperäisen suunnitelman mukaan yhdellä seinällä piti olla tapettia. Sitä ei voitu laittaa koska musta maali ei ollutkaan mustaa. Onni onnettomuudessa että siitä tuli helvetin hyvän väristä harmaata. 

Alemmassa kuvassa näkyvä mattokaan ei huoneeseen sopinut kokonsa ja muotonsa vuoksi joten se meni olohuoneeseen ja olohuoneen matto lastenhuoneeseen. Näyttää siltä että lastenhuoneeseen ostettu verho siirtyy keittiöön ja keittiön verho lastenhuoneeseen. Onneksi on tätä mustaa, valkoista ja harmaata vähän joka puolella. 

Kaikista tyytyväisin olen uuteen lattiaan, se tekee kyllä ehdottomasti suurimman muutoksen koko huoneeseen. Eilen saatiin lelut järjesteltyä kaappiin ja hyllykköön. Tänään siirsin Matildan vaatteet kaappiin jossa lelut ennen olivat. Vielä on paljon hommaa, mutta voiton puolella ollaan jo :)

2v synttärit

Eilen juhlittiin 2- vuotiasta Matildaa. Vieraita kävi sopivasti, oli kivaa ja Matilda sai ihania lahjoja.

Karkkien ja popkornien lisäksi tarjolla oli täytekakkua, voileipäkakkua ja juustopiirakkaa.

Vähän näiden synttäreiden jälkeen on sellainen kaikkensa antanut olo. Joskus myös harmittaa ettei ehdi kenenkään kanssa oikein kunnolla jutella kun aika menee kahvinkeitintä täytellessä. 

Ja ai niin, lastenhuoneen remontti on taas edennyt seinien maalaamisen verran. Lattian pitäisi saapua tällä viikolla. Ja puolet suunnitelmista meni uusiksi kun musta maali ei ollutkaan mustaa ja valmiiksi ostetut tapetit piti jättää sen vuoksi laittamatta. Mutta, hyvä siitä silti tulee.

Palmusunnuntaina

Melko rauhaton päivä heti aamusta alkaen.

"Monelta me voidaan virpoa?"

"Joko sä maalaat meidän naamat?"

"Pitääkö vielä pitkään odottaa?"

Ja arvatkaa montako kertaa päivässä nostan tuon yhden kinkun tuosta pöydältä ja vaihdan tilalle kaitaliinan. Sen joka löytyy aina pöydän alta.

"Juo vaan äiti kahvis rauhassa, älä musta välitä"

Tytöt kävivät virpomassa naapurustossa ja muutamien lähellä asuvien tuttujen luona. Sitten lähdettiin vähän kauemmas ja toiseen suuntaan vielä kauemmas. Parasta oli päästä sylittelemään ihanaa kummipoikaa.

Suklaata on nyt useammankin karkkipäivän tarpeisiin, vaan mahtavatkohan kovin kauan syömättöminä säilyä? Saatiin virpomapalkaksi myös rieskoja, että ei ihan pelkkiä sokerisia herkkuja.

Melkoisen työlään tuntuinen, mutta silti kiva päivä. Ja kyllä lapsilla oli niin hauskaa, että oli tämä ihan kaiken vaivan arvoista, todellakin.

Pari haastetta odottaa ja koitan niihin vastailla ensi viikon aikaan. Lastenhuoneen remonttikin edistyy maalin ja tapettien verran pääsiäisenä. Eteisen lipaston päällä on läjä mattomalleja joista on jo pari mieluisinta vaihtoehtoa saatu valittua.

Pääsiäishommia

Täälläpäin virvotaan palmusunnuntaina. Jossain päin Suomea vissiin jonain toisena viikonloppuna? Koko virpomahomma on kyllä ihan mahdoton ruljanssi, mutta lapsille niin kovin mieluinen.

Aiemmin tällä viikolla kuulin töissä kun kaksi mummoa keskustelivat siitä, kuinka kurjan näköisiä virpomavitsat nykyään ovat ja kuinka niiden tekemiseen ei ole juurikaan vaivaa nähty. No, samaa ei voi ainakaan meidän tekemistä sanoa. Autoin lapsia askartelemalla "muutamat" silkkipaperikukat ja tänään pitäisi lähteä hakemaan vielä oksat valmiiksi. Koristelu jätetään huomiselle.

Matildallehan me ostettiin tällainen tosi söpö pupupuku ja näyttäs olevan tosi mieluinen kun itku ei loppunut edes lakupatukalla.

Kohta se on kaks

Tostaina 2.4 klo 8.21 siitä on tarkalleen kaksi vuotta. Matildan syntymästä. Sillä oli musta ja pörröinen tukka ja se 48,5cm pitkä pätkä painoi 3282g. 

Ensimmäisen vuoden aikana siitä kasvoi aurinkoinen ja touhukas pieni tyttö. Toinen vuosi on tuonut tullessaan paitsi paljon uusia taitoja, myös aika ison annoksen omaa tahtoa. Matilda puhuu tosi paljon ja todella selvästi. Pitkiäkin lauseita. Viihtyy päivähoidossa ja on tällä hetkellä erityisen kiinnostunut miesten ja naisten välisistä eroista:

"Isissä on pippeli"

"Isissä on parta. Äitissä ei oo partaa. Matildassa ei oo partaa"

Matilda rakastaa Mimiä ja Kukua. Sekä telkkarin sammuttelua. Varsinkin jos siskoilla on Wii pelit kesken. Se alkaa myös olla melko ronkeli vaatteistaan ja haluaisi joka päivä itse valita vaatteensa. Mutta räntäsade ja hellemekko on useinmiten huono yhdistelmä.

Toistaiseksi mitään ruoka-aineallergioita ei ole ilmennyt. Toivottavasti niitä ei tulekaan. Korvakierteessä on meille ihan riittävästi. Näyttää onneksi myös siltä ettei Matilda olisi perinyt atooppista ihoani. 

Niin ja vieressähän se nukkuu. Edelleenkin. Hups.

Viimeinen kuva on tältä illalta. Riemuvoitto. Sai jäätelöön "ihanan susikan" vaikka tyhmä äiti toi ensin ihan tavallisen lusikan.

Kaksivuotiasta juhlitaan pääsiäisenä 6.4.