Tästä asiasta mulla olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa mutta koitan kirjoittaa tiivistetysti. Niin se asia. Se on sokeririippuvuus.
Aihe tuli mieleeni eilen illalla, kun palasimme kotiin kummityttöni ristiäisistä. Aamupala jäi lähtökiireessä ottamatta. Paikanpäällä tuli tietysti herkuteltua kakulla ja pullalla. Ennen kotiinlähtöä käväistiin myös Mikon tädin luona kahvilla. Paluumatkalla oli nälkä ja pysähdyttiin Heseen. Olo oli sellainen kuin olettaa saattaa. Huono, vetelä, saamaton, laiska, väsynyt. INHOTTAVA.
Taisteluita sokerin kanssa on mulla takana jo muutamia. Pahimmat tietysti raskauden jälkeen. Tuoreessa muistissa on tietenkin se, kuinka Matildaa odottaessa pystyin helposti vetämään Mars jäätelöitä paketillisen yhden illan aikana. Muistan jopa vähän panikoituneeni jos Mikko kysyi illalla että onko meillä jäätelöä. Apua, jos se syö yhden niin eihän mulle jää enää kuin viisi!
No sitten synnytyksen jälkeen halusin tietysti päästä eroon niistä kaikista ruhtinaallisesta 25 kilosta jotka olin itseeni kerännyt. Ja mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisenä askeleena se, että herkkupäivä pidettäisiin kerran viikossa, lauantaina ja silloinkin kohtuudella. Sitten alkoivat vieroitusoireet:
Päätä särki.
Väsytti.
Kiukutti.
Fazerina oli mielessä vähintään joka toinen sekunti.
Yksi riippuvuus täytyy aina korvata toisella, ja olin jo kerran tehnyt sen että korvasin sokerin sokerittomalla limsalla mikä on iso virhe. Siitä on yhtä vaikea päästä eroon kuin sokerista. Tällä kertaa tilalle tulivat aktiivisempi liikunta ja veden juonti. Jälkimmäistä olin aina inhonnut. Nykyisin juon vettä nelisen litraa päivässä.
Ja siitä liikunnasta. Riippuen siitä, kuinka paljon fyysistä työtä työpäiviin sisältyy, ja jos vaan olen terveenä niin liikun 3-6 päivänä viikossa. Kävelyä, juoksua, kahvakuulaa. Jos ei muuta, niin vatsalihakset ehtii ja jaksaa aina tehdä. Jos en pääse liikkumaan, olo alkaa aika pian käydä todella kurjaksi.
Niin ja ne karkkipäivät. Ensisijaisesti lauantaina. Jos olen kylässä jossa tarjotaan jotain, tai jos leivon jotain, varsinkin jotain minulle uutta, niin voin kyllä maistaa. Ei maailma kaadu yhteen keksiin tai piirakan palaseen, tai muutamaan karkkiin edes keskellä viikkoa. Kotiin en kuitenkaan osta mitään herkkuja viikolla kiusaamaan.
Veden juonnin lisäksi mulla ratkaisevaa on syöminen säännöllisesti. Aamuisin en pysty syömään, joten juon rahkasta ja hedelmistä/marjoista tehdyn smoothien. Töissä syön lounaan klo 11 ja välipalan klo 14. Iltaruuan sitten kotona klo 17.30-18.30 välillä ja iltapala riippuu siitä paljonko päivän aikana on liikuttu.
Pari kertaa vuoteen pidän tyystin herkuttoman kuukauden. Viimeksi pidin sen tammikuussa ja seuraavan ajattelin pitää marraskuussa. Kuka on mukana?
Entäpä tunnustaako joku muukin joutuvansa rajoittamaan sokerin syöntiään ettei homma lähde kokonaan hanskasta?