Täällä on jouluvalmistelut sillä mallilla että lapsista kolmas oksensi torstai-iltana. Perjantaina aamuyöllä heräsin itse korvasärkyyn ja menin heti aamulla terveyskeskukseen jossa lääkäri määräsi tulehtuneeseen korvaan tippoja jotka eivät auttaneet mitään.
Lauantaina töiden jälkeen ajelin keskussairaalan päivystykseen jossa odotin 2.5 tuntia ja sain kuulla että korvakäytävä oli pahan tulehduksen vuoksi turvonnut jo lähes umpeen. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Viime yön olen nukkunut jotenkuten lukuisten särkylääkkeiden voimalla ja toivoen että antibiootit alkaisivat pian auttaa kunnolla.
Tänään lyhyen työpäivän jälkeen jaksoin viritellä vähän lisää jouluvaloja kotiin. Älä välitä keittiön sotkusta, en minäkään välitä. Se siivotaan sitten ihan viimeisenä. Sitten kun kaikki on leivottu. Ja pesty mattokin pääsee lattialle vasta silloin.
Isi on puistellut matot ja pyyhkinyt pölyt. Hirveästi ei nyt virtaa siivoamiseen enää ole, mutta niinä viimeisinä päivinä sitten loput. Mulla onkin taipumusta tuohon että viimehetken paniikissa suoriudun aina kaikista parhaiten. Olipa sitten kyse mainoksen tekemisestä töihin tai siivoamisesta. Paniikki laittaa pistämään parastaan.
Tärkein toive täksi jouluksi olisi että sairastelut nyt loppuisivat. Edessä on vielä kolme työpäivää, ja sitten me hijennymme, (tai siis oikeastaan luulen metelin vaan lisääntyvän) joulun viettoon yhdeksi päiväksi. Tai oikeastaan puolikkaksi koska työt taitavat kutsua jo joulupäivänä tai viimeistään tapanina.
Toivotan touhukasta alkuviikkoa sekä myös rauhallista joulua kaikille siltä varalta etten palaa asiaan ennen joulua.
Joko teillä on kaikki jouluvalmistelut tehty?