2v synttärit

Eilen juhlittiin 2- vuotiasta Matildaa. Vieraita kävi sopivasti, oli kivaa ja Matilda sai ihania lahjoja.

Karkkien ja popkornien lisäksi tarjolla oli täytekakkua, voileipäkakkua ja juustopiirakkaa.

Vähän näiden synttäreiden jälkeen on sellainen kaikkensa antanut olo. Joskus myös harmittaa ettei ehdi kenenkään kanssa oikein kunnolla jutella kun aika menee kahvinkeitintä täytellessä. 

Ja ai niin, lastenhuoneen remontti on taas edennyt seinien maalaamisen verran. Lattian pitäisi saapua tällä viikolla. Ja puolet suunnitelmista meni uusiksi kun musta maali ei ollutkaan mustaa ja valmiiksi ostetut tapetit piti jättää sen vuoksi laittamatta. Mutta, hyvä siitä silti tulee.

Meidän aatto

Tunnelma oli eilen aamuna hiukan kireä. Pientä kinastelua tuntui lasten kesken olevan ilmassa normaalia enemmän, ilmeisesti jännityksen vuoksi. Minun oli tarkoitus olla töissä mutta koska ruokien kanssa oli vielä niin paljon tekemättä katsoin viisaammaksi laittaa Mikon töihin ja jäädä itse keittiöön. Lapset auttoivat keittiössä ja Matildan vahtimisessa vuorotellen ja sain onneksi kaiken valmiiksi.

Ensin tein jälkiruuat valmiiksi. Idea tähän polkka-suklaakakkuun löytyi Kinuskikissalta. Ohjettaa muuttelin jonkin verran.

Tämä toinen kakku on sitten suklaakakku luumu-kanelitäytteellä.

Kattaus oli tällainen. Vaikka ei me kyllä kaikki kerralla pöytään mahduttu. Meillä oli oman perheen lisäksi syömässä isäni porukka sekä Mikon isä ja veljet. Joulupukkia ihmettelemään saapui myöskin veljeni perheineen. Eli yhteensä 17 henkeä jos nyt oikein laskin.

Kilttinä oltiin taas oltu lahjoista päätellen. Matilda sai tämän pimeässä hohtavan luurankoyökkärin...

...melkoisen määrän muitakin vaatteita....

Sekä ihan oman hepan ja muita leluja.

Lahjoista voisin kirjoitella vielä ihan oman juttunsa tässä joku ilta. Tänään mennään äitini luokse syömään ja viemään lahjoja, sekä illaksi töihin valmistelemaan rakettimyyntiä.

Leppoisaa joulunjatkoa kaikille!

Valoja ja kuulumisia

Täällä on jouluvalmistelut sillä mallilla että lapsista kolmas oksensi torstai-iltana. Perjantaina aamuyöllä heräsin itse korvasärkyyn ja menin heti aamulla terveyskeskukseen jossa lääkäri määräsi tulehtuneeseen korvaan tippoja jotka eivät auttaneet mitään.

 Lauantaina töiden jälkeen ajelin keskussairaalan päivystykseen jossa odotin 2.5 tuntia ja sain kuulla että korvakäytävä oli pahan tulehduksen vuoksi turvonnut jo lähes umpeen. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Viime yön olen nukkunut jotenkuten lukuisten särkylääkkeiden voimalla ja toivoen että antibiootit alkaisivat pian auttaa kunnolla.

Tänään lyhyen työpäivän jälkeen jaksoin viritellä vähän lisää jouluvaloja kotiin. Älä välitä keittiön sotkusta, en minäkään välitä. Se siivotaan sitten ihan viimeisenä. Sitten kun kaikki on leivottu. Ja pesty mattokin pääsee lattialle vasta silloin.

Isi on puistellut matot ja pyyhkinyt pölyt. Hirveästi ei nyt virtaa siivoamiseen enää ole, mutta niinä viimeisinä päivinä sitten loput. Mulla onkin taipumusta tuohon että viimehetken paniikissa suoriudun aina kaikista parhaiten. Olipa sitten kyse mainoksen tekemisestä töihin tai siivoamisesta. Paniikki laittaa pistämään parastaan.

Tärkein toive täksi jouluksi olisi että sairastelut nyt loppuisivat. Edessä on vielä kolme työpäivää, ja sitten me hijennymme, (tai siis oikeastaan luulen metelin vaan lisääntyvän) joulun viettoon yhdeksi päiväksi. Tai oikeastaan puolikkaksi koska työt taitavat kutsua jo joulupäivänä tai viimeistään tapanina.

Toivotan touhukasta alkuviikkoa sekä myös rauhallista joulua kaikille siltä varalta etten palaa asiaan ennen joulua. 

Joko teillä on kaikki jouluvalmistelut tehty?

Kuka ostaa itselleen joululahjan?

No minä ainakin. Ainakin tänä vuonna. Mutta ei se sitten mennytkään ihan niinkuin piti. Oli tarkoitus ostaa tennarit kevättä ajatellen, mutta eihän mistään löytynyt oikean merkkistä oikeassa värissä minun koossani. Kakkosvaihtoehtoakaan, eli sitä haluamaani lompakkoa en enää löytänyt mistään. Olin myöskin jahkaamisen vuoksi jäänyt ilman toppatakkia jonka olisin halunnut. Ei ole helppoa löytää ulkoilutakkia kun ei halua punaista eikä sinistä eikä varsinkaan vihreää tai keltaista eikä edes yksiväristä mustaakaan. Onneksi kuitenkin löytyi tämä harmaa muutamalla pinkillä yksityiskohdalla:

Ja vielä bonuksena Lindexiltä tämä aikuisten potkupuku. Olin ajatellut etten ikinä kisko päälleni tällaista. Ne collegekankaiset paksut vetskarilliset ei ehkä oliskaan mun juttu mutta tämä trikoinen on kyllä aivan super mukava päällä. Ja eipähän voi peilin ohi nauramatta kulkea.

En sentään paketoinut omia lahjojani vaan otin ne heti käyttöön. Tänään olen myös saanut hoidettua kaikki loput joululahjaostokset ja niiden paketoinnit. Loput mitä enää tarvitsee tehdä on leivottavia, sekä yksiin lapasiin peukut. Joulusiivousta saatiin tänään jatkettua tietsikkapöydän raivaamisella ja jääkaapin pesulla. Ei kuulosta kovin kummoiselta mutta ihmeisiin ei töiden ja jokapäiväisten kotihommien lisäksi enää pysty. Joulusiivouksen haastavuutta lisää myös 11 päivän työputki ennen joulua. Mutta kyllä me saadaan kaikki tehtyä, ihan varmasti :) 

Viinakaappiinkin virittelin jouluvalot. Onpahan edes kiva katsella noita kun ei niitä varmaan ikinä juomaankaan pääse :D

Onko sinulla tapana ostaa itsellesi joululahjoja?

Joulutervehdys ovessa

Tällaisen sain tänään aikaan yrjöpyykkien pesemisen lomassa. Pala liitutaulutarraa kodinhoitohuoneen oveen. Meillä siis mennään ruokailutilasta kodinhoitohuoneeseen ja tämä tarra tuli nyt ruokailutilan puolelle ovea.

Ei niin kiva kuin inspiraatiokuvat. Liitutaulutussi olisi tässä hyvä mutta mulla oli vain tavallinen liitu käytössä. Se hyvä puolihan tässä on että tuon voi aina pyyhkiä pois ja koittaa tehdä parmman tilalle. 

Sopii kivasti meidän musta-valkoiseen ruokailutilan sisustukseen. Ovi on tuossa taulujen vieressä oikealla.

Valoa kansalle

Käytiin maanantaina Sanna -tädin luona. Sannalla on "jouluvalot" kesät talvet ja meilläkin alkoi lapset jo kinuamaan heti autossa että jokos voitais meillekin laittaa. No mikäpä ettei. Minäkään en miellä näitä sisustusvaloja miksikään joulujutuksi, vaikka ne toki jouluunkin kuuluvat. Lastenhuoneessa meillä on pallovalot esillä kesät talvet.

Ei muuta kuin valosarjoja kaivelemaan esille heti kun kotiin monen mutkan ja terveyskeskusreissun jälkeen vihdoin päästiin. Olohuoneen rottinkipöydällä on metallitarjotin jonka päällä on Ikean tuikkukippoja. Sattuneesta 81 senttisestä ja 12 kiloisesta syystä meillä ei näissä tulia pidetä. Kiepsuttelin siis kippojen ympärille valosarjan. Tuli taas todettua miten käteviä pattereilla toimivat valosarjat ovat. 

Nämä keittiön valot eivät ole ledit, eivätkä patterilla toimivat, vaan ihan perus vanhanaikaiset.

Olohuoneen ikkunoissa oleva sydän -valosarja on patterikäyttöinen. Kotelon sai hyvin piilotettua laskosverhon taakse.

Ruokailutilan astiakaapin päällä oleviin Nappuloihin saatiin kuin tilauksesta tuliaisena Ikean led kruunukynttilät. Tosi kivat ollakseen epäaidot.

Saman tason päälle kirpparilta löytyneeseen mintunvihreään lasipurkkiin kaivelin vanhan kukkavalosarjan. 

Ei nämä silti ihan kokonaan aitoja kynttilöitä meillä syrjäytä. Tuikkuja poltellaan edelleenkin ahkerasti siellä mihin pienimmän näpit eivät yllä.

Mites muilla, joko on valosarjat viritelty vai pidätkö niitä ihan selkeänä joulujuttuna jolle on vielä liian aikaista?

Kaikki muumit laaksossa?

Ystävän kanssa tänä iltana pikaiseen pyörähdettiin s-marketissa ja pysähdyttiin muumimukien luo. Oli pakko ostaa itselle kahvimukiksi Nipsu muki.

Tämä on yksi lemppareistani. Koska se on mintunvihreä. Ja koska NIPSU. Oikeastihan tämä on meille jo viides. Ei viides muumimuki vaan viides nipsumuki. Mutta kun mulla ei ollut omaa!

Me ollaan kerätty lapsille näitä mukeja. Saavat ne sitten, kun muuttavat omaan kotiinsa. Suurin osa on saatu lahjaksi. Osan olen ostanut itse. Suurimaan osan on ostanut äitini. Hänhän keräsi tytöille muumikulhojakin mukien kaveriksi. Kunnes aloin odottaa kolmatta lasta. Sitten mummo luovutti. Nyt se koittaa saada Matildaa kiinni mukikokoelmassa ja totesi ettei tarviis kuulemma enempää lapsia tehdä, ei kuulemma saada sille ikinä samoja mukeja kerättyä.

Tässä pari kuvaa osasta kokoelmaa.

Arkikäytössäkin on muutamia. Mikko juo aina kahvinsa noista emalisista.

Vaikka näitä muumeja on nyt aikamoinen määrä, niin silti nämä eivät ole mikään pakkomielle. Ostan kausimukeja vain jos niissä on oikeasti mielestäni kaunis kuva. En siksi että "apua apua tää on saatava, kohta näitä ei enää tehdä". Meni hermo siihenkin, kun joka paikassa vouhotettiin niistä silmälasimukeista. Joo, ei oo meillä, eikä tarvita.

Tykkäätkö muumimukeista? Keräiletkö niitä, ja jos niin ovatko mukit arkikäytössä vai kaapissa koristeena?

Kirpparikierros

Pahoittelen kuvien laatua jo etukäteen. Näillä vehkeillä ja taidoilla pitäisi edes muistaa kuvata valoisan aikaan. 

Käytiin tänään Matildan kanssa taas Jyväskylässä kirppistelemässä. Koska edellisestä reissusta oli tasan viikko, ei viitsitty mennä Kirpparilla.fi kirppikselle vaan suuntasimme sen lähelle Seppälän kirpputorimarkettin. Jotain tarttui mukaankin.

Olen aina miettinyt, että minä en kyllä mitään tyhjiä ei minkään merkkisiä lasipurkkeja kirpputoreilta kotiini raahaa. No nyt näköjään raahaan. Koska näiden värit oli meille ihan täydelliset. Tähtityynyjä olisi ollut kaksi, mutta ostin vain yhden koska toiselle ei ollut paikkaa mielessä. Hintaa tyynyllä oli 3e.

Vaatteitakin löytyi muutamia.

Kirppiksen jälkeen suunnattiin keskustaan ja käväisin kangaskaupassa hakemassa yhdelle meidän asiakas papparaiselle kalsarikuminauhaa. Tätä minä kutsun jo hyväksi palveluksi! Kassan lähellä oli korissa tällaisia ihania nauhoja joista heräteostoksena nappasin yhden mukaan.

Keskustasta löytyi myös pari joululahjaa lapsille. No niin. JOULU MAINITTU. Kuinka moni tunnustaa jo ostaneensa lahjoja jemmaan?

Värit veks

Tänä iltana olen koittanut vähän jo raivailla viikonloppua silmälläpitäen. Huomenna mennään töiden jälkeen Revontuleen syömään, joten huomenna ei ehdi tehdä viikkosiivousta. Perus raivailun lisäksi intouduin vaihtamaan ruokailutilan tekstiileitä. Olinkin jo niin totaalisen tympääntynyt siihen värien sekamelskaan että olin jo suunnittelemassa seinien maalaamista harmaaksi. Onneksi jotain saa aikaan jo vähemmälläkin, ja tähän muutokseen tarvittavat jutut löytyivät kaikki kaapista.

Pitäisi päällystää dc-fixillä vielä nuo loputkin tuolit. Uutta mattoa (mustavalkoista tietty) ajattelin etsiä netistä kunhan saan tyttölauman sänkyihinsä. Tässä vielä kuva miltä ruokailutilassa näytti aiemmin. 

Kummasta tykkäät enemmän?

Juhlat

Onnekseni sain flunssaltani nukuttua viime yön hyvin, ja jaksoin tänään aamupäivän laitella tyttöjen juhlia. Tunnelma aamulla oli odottava ja ehdin vastata ainakin 20 kertaa kysymykseen "milloin ne vieraat oikeen tulee?".

No, sieltähän ne tuli kello kahdelta ja ilta seitsemään saakka niitä riitti. Oli vilskettä ja meteliä, ja sitähän meille mahtuu.

Matilda ja mummi.

Tarjoamisetkin maittoivat, ja niitä oli riittävästi. Tarjolla oli juustopiirakkaa ja voileipäkakkua....

...täytekakkua joka oli tällä kertaa tämmöinen ihan perus. Sisällä mansikka-banaani-persikkatäyte.

Sekä mustikkamuffineita valkosuklaakuorrutteella.

Ja tietysti lisänä perinteiset karkit, keksit ja sipsit ym.

Oli kyllä todella mukavat juhlat, ehkä parhaat pitkään aikaan. Oli taas kiva huomata, miten ihania ystäviä ja ihania sukulaisia meillä onkaan. Mitäpä elämä olisikaan ilman heitä. 

Kiitos <3 

Ohjelmavinkkejä lastenjuhliin?

Kahden yön päästä ne on. Niin kovasti odotetut kaverisynttärit. Koristelut ja tarjoilut hoituvat kyllä äidiltä kuin itsestään. Mutta entäs se ohjelma sitten? Sen suhteen olen surkea. Ja meillä mennään ehkä joka vuosi tällä samalla levyraati ja tietokilpailu -kaavalla ellei joku heitä jotain muuta loistavaa ideaa.

Apua? Mikään onginta ei ehkä ole noiden 9 -vuotiaiden keskuudessa enää kovinkaan suuressa suosiossa. Piilosen leikkiminen sisällä ei saa äitiä hyppimään riemusta. Meidän kaapit ei todellakaan ole siinä kunnossa että niihin mahtuisi toista kymmentä lasta.

Palatakseni niihin levyraatiin ja tietokilpailuun. Lapsi tietysti valitsee itse haluamansa kappaleet, äiti syynää videot läpi ettei niissä ole mitään lapsille sopimatonta, ja Mikko lataa videot ulkoiselle kovalevylle. Näin ne on helppo sitten katsoa telkkarista. Tietokilpailuun äiti etsii kysymykset netistä muistamatta yhtään mitä viime kerralla kysyttiin. 

Tarkemmin ajatellen, onhan tuossa jo ihan tarpeeksi ohjelmaa pariksi tunniksi syömisten ja lahjojen aukomisen lisäksi. Mutta uusia ideoita otetaan vaihtelun toivossa vastaan.