Nukuttamisen sietämätön vittusaatana

Siinä missä joissain perheissä huokaistaan helpotuksesta lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä, meillä sitä aikaa nykyisin lähinnä pelätään. Päivän turhauttavin hetki on maata 1.5 tuntia ylienergisen taaperon vieressä odottaen että nukkumatti tulisi. Ja tuleehan se sitten lopulta.

Mutta sitä ennen, riippuen päivästä, täytyy vähän kaivaa nenää.

Kysyä missä käsi.

Kääntyillä.

Nousta istumaan ja kirkua.

Huutaa ja nauraa.

Pyytää saada nähdä apinavideoita.

Koittaa paeta sängystä.

Raapia.

Päristellä.

No kaikkea mitä nyt mieleen juolahtaa. Nukkuminen ei sitten vissiin juolahda.

Sillä, nukkuuko Matilda päiväunia vai ei, ei ole mitään merkitystä. Paitsi tietty nukahtaa huonommin jos nukkuu ne liian myöhään. Mutta se että päikkärit jää välistä ei todellakaan takaa alle 1.5h nukutusaikaa illalla.

Myöskään sillä, mihin aikaan nukkumaan mennään, ei ole väliä. Normaalisti mennään klo 20.00. Mutta jos mennään 21.00, niin silti siihen nukahtamiseen menee se 1.5h. Toisinaan tunti. Viime viikolla yhtenä päivänä vain puoli. 

Omaan sänkyyn pitäisi saada nukkumaan, mutta kun siellä pelleillään se samat 1.5 h jota ei seuraa uni vaan helvetillinen huuto, josta sitten taas kärsivät muut 3 lasta.

Että tällaista täällä. Onneksi tuo sentään nukkuu sitten kuin tukki aamuun saakka.

Perheenlisäystä

Lauantaina, sitä palmusunnuntaita edeltäneenä, ajelin lasten kanssa äidin luo virpomaan. Muistan vielä tarkan kohdan jossa olin, kun yks kaks tajusin, että onpas normaali olo. Ei yhtään sellainen ahdistunut kuin tässä nyt viimeiset 4 kuukautta on ollut.

Tänään viimeistään sen tajusin. Kello oli 12 ja olin ehtinyt käyttää yhtä lasta terveyskeskuksessa, tankata auton, käydä apteekissa, pankissa ja kirpputorilla. Pestä pari koneellista pyykkiä, lämmittää uunia ja leipoa yhden tiikerikakun. Normaali minä on taas täällä.

Onhan tästää jotain merkkejä jo ollutkin ilmassa. Olen jaksanut hymyillä, nauraa ja pitää enemmän yhteyttä kavereihin. Meillä on nykyisin taas muuten aika siistiä suurimman osan ajasta. Ei mitenkään super siistiä, mutta siedettävää. Meillä on täällä äiti joka kiukuttelee vähän vähemmän ja saa aikaan paljon enemmän.

Tänään mulla on täällä 7 kissaa ja 4 lasta, ja mä pärjään taas ihan mainiosti. 

Haaste

Nämä kotipäivät käyvät ihan työstä. Varsinkin munayliannostuksen vuoksi pahoinvoidun yön jälkeen. Niin ja palovaroitinkin päätti alkaa yöllä ilmoittamaan patterin loppumisesta. Ja ei, se ei tietenkään ollut se jonka ensimmäisenä kiskoin katosta alas. Vapaapäivää olen käyttänyt tavalla joka on taatusti joka naisen unelma. Olen putsannut hajulukkoja, siivonnut kylppäriä, pessyt pyykkiä, siivonnut lastenhuonetta, laittanut ruokaa, käynyt kaupassa, tilannut lattian, ja ilmoitellut kirppikselle tavaraa myyntiin. Ihanaa!

Mutta. Sain Nurjat Puolet -blogin Villeltä sisustusaiheisen haasteen ja tässäpä tulee siihen vastauksia.

1.Onko sisustusmakusi vuosien saatossa muuttunut ja jos on, niin miten?

No onhan se muuttunut. Ainakin värejä on karsittu aika rankastikin. En voi enää sietää punaista. Enkä juurikaan puun väriä. Saati perinteisiä kirjahylly/vitriinisysteemeitä. Eli juuri näitä kaikkia mitä tässä ekassa kuvassa on. Tämä on siis otettu meidän olohuoneesta joskus yli 7 vuotta sitten. Yök.

Tämä taas pari vuotta sitten.

Ja nämä vielä tuoreempia kuvia.

2. Kuka päättää teillä sisustuksesta?

-Toistaiseksi minä.

3. Onko sinulla joku sisustusinhokki, mikä?

-No se punainen väri ja liika puunväri. Ja unikkokuosi.

4. Mikä inspiroi sinua sisustamaan? 

-Pahin inspiroija taitaa olla vuodenajat. Kevät ja syksy.

5. Minkä taidon haluaisit itsellesi?

-Haluaisin osata olla stressaamatta.

6. Mainitse viisi sisustukseen liittyvää lempituotetta joista uskot ettet koskaan luovu.

-Olohuonekuvissa näkyvä Anno Pandora matto. Rakastan.

-Tämä eilen ystävältä saamani pieni Batman aiheinen taulu. Ihan minun näköinen.

Äitini Viiasta ja Viivistä maalaama taulu.

Monet setäni puusta tekemät käsityöt.

Ja viidentenä olohuoneen harmaat maisemataulut.

7. Jos saisit 2000€ niin mihin rahan käyttäisit ja miksi juuri siihen?

-Ostaisin uuden sängyn koska vanha on niin huono, ja loput jättäisin jemmaan kylppäriremonttia varten.

Piti keksiä uusia kysymyksiä ja haastaa joku. Tässäpä ne.

1. Mikä on lempipaikkasi/huoneesi kotona. Miksi?

2. Jos saisit yhden uuden huonekalun ilmeiseksi, minkä ottaisit?

3. Onko joku sisustusjuttu sellainen, josta et ennen tykännyt yhtään, ja nyt tykkäät. Mikä?

4. Onko joku väri jota et usko koskaan käyttäväsi sisustuksessa?

5. Onko jokin tietty kauppa mistä tulee eniten ostettua tavaraa kotiin. Mikä?

6. Maali vai tapetti?

7. Mitkä ovat kolme lempiesinettäsi.

Haasteen saa Kommammaa blogin Hanna. Ole hyvä :)

No, olen hengissä

Mutta isot muutokset elämässä vievät nyt vähän keskittymiskykyä muualle kuin blogiin. Ja ehkä tällainen 19 päivän työputki saattaa myös laittaa suuntaamaan sen energiansa niihin asioihin jotka oikeasti ovat niitä välttämättömiä. Kuten syöminen. Entäs  siivoaminen. Olenhan minä ehtinyt jo tässä epäillä, että josko me hukutaankin paskaan ennen kesää. Auringonpaiste yrittää paljastaa pölyt ja muun lian, muttei se kai oikein pääse nuin likaisista ikkunoista edes sisälle.

Jostain se aurinko kuitenkin pääsee silmille. Riittävän paljon aiheuttaakseen palaneen käryyn yhdistettynä migreeniä tuollaisiin outoihin valoilmiöihin tottumattomalle. Mutta siitäkin päivästä selvittiin. Vaikka mahakin oli kipeä. Niin, täällä oli taas yksi oksutautikin. Vaihteeksi. Ja nyt flunssa. Stressin aiheuttamat fyysiset oireetkin alkaa olla aika mielenkiintoisia. Elimistö on ymmärtänyt että haluaisin repiä hiuksia päästäni. Ei tarvitse repiä. Ne näyttää tippuvan ihan itsestäänkin.

No kuulostipas tuo kurjalta. On mulla ollut kivaakin. Olen päässyt Ikeaan, mulle on tehty hyvää ruokaa ja sain ihanan lahjan naistenpäivänä. Ja edessäpäin sitä kivaa vasta onkin, paljon. Ihan nyt alkuun vaikka ensi viikon lauantain vapaapäivä ja tämänpäiväisen nimpparisankarin (kuvassa) 2v synttärit ensi kuussa.

Nopasti laskettuna olen ostanut parin viikon sisään toista kymmentä sisustusjuttua (no halvempaa kuin terapia) ja odotan vuorokauteeni putkahtavan kohta muutamia lisätunteja niiden paikelleenlaittoa varten.

Palaan siis asiaan. Pian.

Sen pituinen se

Talviloma oli ja meni. Huomenna alkaa työt ja edessä onkin aika pitkä viikko. Tämä viikko meni enemmän sairastellessa ja vähemmän tehdessä. Välillä sohvalla ja välillä sängyllä maatessa. Välillä ajatellen ja välillä ajattelua vältellen. Ainakin miljoona koneellista pyykkiä pesten ja kiukutenkin.

Mutta myös ihanien ihmisen kanssa. Sellaisten, jotka saa nauramaan vaikka pyyhkimällä vahingossa auton tuulilasista loskat naamalle ja sellaisten jotka lähtee mukaan kirppikselle. Sellaisten jotka pelastaa tylsän päivän viemällä Ikeaan ja joiden kanssa tepettien rapsuttelukin on kivaa. Sellaisten, joiden kanssa voi nauraa sellaisille jutuille joille ei ehkä oikeasti saisi.

 Ja siitä sairastelusta. Ihan kiva että ne osui tälle viikolle, ainakin töiden kannalta. Ja sitäpaitsi sohvalla maatessa on ehtinyt saada kovin monta ideaa kevätsisustukseen. Niin, ja vaikka lenkille pääsin vain kerran, niin tietokoneella en ole istunut lomalla oikeastaan lainkaan. 

Nyt kun vielä selviäisi tästä ihmeellisestä pyörryttävästä jalat on makaroonia -olosta ja jaksaisi tulevat 3 tavallista työläämpää työviikkoa ja tämän kaiken muun meneillään olevan häsellyksen. Ehkä sitten on jo enemmän kevätkin. 

No se aktiivisuusranneke

Viikon kokemuksella ei nyt ehkä kovinkaan tarkkaa analyysia kykene kirjoittamaan mutta tässä nyt jotain.

Olen töissä lähes koko päivän seisaaltani/kävelen. Olen siis aina tiennyt että askelia kertyy varmaan ihan kivasti ja suunnitellut jonkinmoisen askelmittarin tai vastaavan hankintaa. No nyt sitten joulun jälkeen sain aikaiseksi tilata tämän itselleni. Minkäänlaista käsitystä varsinaisista askelmääristä ei siis ollut. Jos olisi jotain pitänyt veikata, niin olisin veikannut reilusti pienempiä määriä.

Tämän käyttökuntoon laittamisessa meinasi mennä hermot. Olisi ehkä kannattanut valita siihen joku muu päivä kuin se sairaalapäivä jolloin nousin klo 4. Ranneke lyhennettiin saksilla ja pikkuruisten osien paikalleen laitto väsyneenä sai aikaan melkoisen kirosanojen litannian mutta en missään nimessä voinut ottaa vastaan apua. Tuli siinä samalla kirottua myös käyttöohjeiden puute mutta netistähän ne löytyi helposti ja kätevästi. Tietysti.

Ensin ranneke kytketään tietokoneeseen ja luodaan itselle polar.com:issa tunnukset sekä tietysti ladataan ranneke. Tunnuksia luodessa vastaillaan näihin perus pituus ja paino kysymyksiin sekä asetetaan tavoite. Minun tavoitteeni on asetettu seisomatyöläisen tavoitteen mukaan mutta sitä täytyy varmaan vähän korjata koska pääsen tavoitteeseen jo pelkästään töitä tekemällä.

Rannekkeen näytöstä voi katsoa askeleiden määrän, kellonajan, kalorit, tavoitteen täyttymisen (palkki) sekä tavoitteen täyttymiseen vaadittavan liikuntamäärän (kävely/juoksu esim.). Latasin myös kännykkään Polarin sovelluksen. Kännykkäsvellus näyttää vuorokaudessa istutun, kävellyn, juostun ja maatun ajan väreinä. Olen pitänyt ranneketta muutaman yönä ja aamulla tuloksena oli se että luulin nukkuneeni tosi hyvin mutta pisin jakso olikin alle 2 tuntia.

Ja sitten niihin askeliin. Normaalina työpäivänä ja lenkittömänä iltana askelmäärä on ollut 18 000-20 700.

Sitten taas poikkeuksellisen vähän kävelyä sisältäneen työpäivän ja lenkin saldo oli yhteensä 25 100 askelta.

Ekoina päivinä ranneketta tuli vilkuiltua vähän useammin mutta nyt kun olen saanut käsityksen tuosta normaalista askelmäärästäni päivässä niin eiköhän se riitä että illalla katsoo paljonko askelia on tullut kerättyä. Voisin kuvitella että ranneke saattaisi motivoida liikkumaan sellaisia joilla se motivaatio on vähän hukassa. Puolison kanssa voisi vaikka vähän kilpailla että kumpi on kerännyt enemmän askelia päivässä varsinkin jos molemmilla on elämäntaparemontti meneillään :) 

Putkeen meni

Meillä oli tänään herätys klo 4. Matildan korviin laitettiin putket ja sairaalassa piti olla viimeistään 7.15. Matilda on lapsistani ainut joka on kärsinyt monista korvatulehduksista. Ensimmäinen oli alle kuukauden vanhana. Viime vuonna oli kevättalvella muutaman tulehduksen jakso ja sitten nyt syksyllä uusi ja saatiin lähete putkitukseen. 

Aikaa saatiin odotella aika kauan (yli 2kk) ja saatiin postissa kaksi kirjettä joista toisessa luki että tulemme saamaan putkitusajan tekstiviestillä ja toisessa että aika tulee kirjeitse. Tekstiviestillä se sitten lopulta tuli.

Putkitus onnistui hyvin. Molemmat korvat olivat täysin terveet tällä hetkellä. Matilda heräsi nukutuksesta aika pian. Verrattuna siis Veeran viimekesäiseen vatsalaukun tähystykseen, silloin odoteltiin heräämistä aika kauan. 

Juominen ja syöminen maistuivat heti heräämisen jälkeen. Varsinkin jäätelö. Vartin päästä tyttö olikin jo täydessä touhussa leikkimässä. 

Ei mikään ihana kokemus katsoa ja kuulla kun kirkuva lapsi kärrätään häkkisängyssä leikkaussaliin, mutta eipä tuosta tainnut traumoja jäädä lapselle eikä äidillekään. Noihin toimenpiteisiin kannattaa kyllä ottaa vanhempien omat eväät mukaan. Hiton kalliissa sairaalan kahvilassa oli niin pienet leivätkin ettei niistä tullut kuin äkäiseksi.

Ilman saattajaa ei näihin nukutusta vaativiin operaatioihin saa mennä. Olen siis jo toista kertaa kiitollisuudenvelassa ystävälleni joka lähti taas mukaan. Ei mikään hauska reissu herätä ennen viittä  köröttelemään sairaalaan. 

Muutama sana facebook kirppiksistä

Oon tässä jo jokin aika sitten vähentänyt/lähes lopettanut alkuun niin kätevän oloisen kaupankäynnin facebookin kirppisryhmissä. On alkanut ihmetyttää tai jopa ottaa aivoon muutamat asiat.

Säännöt. Säännöt on tosi hyvä juttu, mutta tosi monilla kirppiksillä alkaa olla ihan hitosti niitä sääntöjä ja kun kuuluu moneen ryhmään niin tuntuu liian työläältä pysyä perillä kaikista säännöistä. "Ai niin, tää oli tää ryhmä jossa piti olla päivämäärälappu joka ilmoituksessa". Ystävääni lainaten, jonkun pitäisi perustaa sellainen ryhmä jossa olisi yksi sääntö joka kuuluu näin: Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Nats....eikun ylläpitäjät. Joillakin ihmisillä tuntuu tosiaan nousevan kusi päähän moisesta kunniasta kuin fb kirppiksen ylläpitämisestä. Pahimmillaan nämä yp:t saavat kuitenkin itse toimia laatimiensa sääntöjen vastaisesti, kuten esim. lisätä seinälle täysin kirpputoritoimintaan kuulumattomia syytöksiä varkauksista jne. 

Hinnat. Siis ihan oikeesti. Jos sulla on vauvan body jossa on reikä tai huomattava pinttynyt tahra niin se on sitten ihan sama onko se poppia, miikkaria tai jopa minirodinia. Se ei ole yli kympin arvoinen, vaan lähinnä arvoton. Mietippä tätä: se ei kelpaa edes UFFin konttiin, koska sinne otetaan vain ehjiä ja puhtaita vaatteita. Ja kyllä, tiedän. Jotkut oikeasti ostaa näitä reikäisiä/likasia toista kymppiä maksavia sieltä kirppikseltä. Ei se ole tyhmä joka pyytää ja niin edelleen.

Pyynnöt. Ymmärrän jos joku on ostamassa jotain kalliimpaa vaatetta kirppikseltä ja haluaa esim. toppahaalarin mittoja. Mutta ei, minä en kyllä viittis millään alkaa mittailla sen 50 sentin bodyn "kai-kai" -mittaa. Ei myöskään ole näiden halpojen kohteiden osalta mielenkiintoa koittaa saada nukkatilanteesta mahdollisimman hyvää kuvaa eri valaistuksissa jos ilmoitan vaatteen olevan ehjä ja puhdas ja sisältävän normaalin määrän pesuhaituvaa.

Käykö että maksan lapsilisästä? Eli 3 viikon päästä. Ei käy.

Huijarit. Onneksi en ole moisen kohteeksi joutunut mutta olen lukenut mitä mielenkiintoisempia selityksiä sille kuinka maksettu tuote on postitettu, eikun eipäs ollutkaan. Koska jouduin sairaalaan. Koska mulla katkes molemmat jalat.

Vaihtorahat. Jos tulet ostamaan kotoa 2€ maksavan tuotteen, ja tarjoat kakskymppistä, niin mulla ei välttämättä ole täällä kotona mitään erillistä käteiskassaa josta kaivan sulle sen 18€ takaisin. Saanko silloin pitää loput?

Vain nouto. Se tarkoittaa sitä että on turha kysyä että "voitko postittaa?" tai "voisitko sä tuoda tän meille kotiin?".

Varaan mutten otakkaan. Enkä ainakaan ilmoita etten otakaan.

Tässäpä nyt nämä eniten potuttavat asiat fb kirppistelystä. Tuleeko jotain muuta mieleen?

Ärsyttäviä sanoja

Törmäsin netissä keskusteluun ärsyttävistä sanoista. Aloin miettimään asiaa ja mulla on kans muutama sana/sanonta mielessä joista en vain pääse yli.

1. Varttia yli. Se on VARTIN yli ja VARTTIA vaille. 

2. Jaxuhali ja voimahali. Voi ny helvetti.

3. Meillä kävellään/kontataan/puhutaan. Siis kun on kyse lapsesta ja äiti sitten puhuu/kirjoittaa fb kuinka "meillä kontataan". Konttaako ne koko perhe siellä vai? Jostain syystä todella ärsyttävä tapa ilmaista asiaa jos tätä ilmaisua käyttää koko ajan.

4. Exän vastakohta nyxä. Ja muutenkin nuo x kirjaimet paikoissa joihin ne ei kuulu.

5. Masuasukki ja pikkuveljestä/pikkusiskosta käytetty ilmaisu pikkukakkonen. Moni muukin virallinen äitisana kuten suppari ja eppari on sangen ärsyttäviä.

6. Hengari. Se on henkari.

7. Etupylly. Sellaista ei ole olemassakaan.

8.Neidittely. Jos omasta lapsesta puhutaan yhtenään tuota neiti etuliitettä käyttäen, se vaan kuulostaa ärsyttävältä.

9. Krebaa.

10. Pariskuntien käyttämät ällöimellät hellittelynimet. Yök.

Ja sitten töissä yhtenään kuulemani:

11. Tässä ei oo hintalappua, tää on varmaan ilmainen.

12. "Ei käy verotukseen" ja "saat sen muistoksi tästä hetkestä" -vitsit kuittia ojennettaessa ei oikeasti naurata enää yhtään ketään asiakaspalvelijaa joka kuulee nämä monta kertaa päivässä.

Sanojen sijaan mua ärsyttää tällä hetkellä enemmän numerot. Töissä on nimittäin menossa inventaario joka on tuskin kenenkään lempipuuhaa.

Mitkä sanat sinua ärsyttävät?

Mitä kuuluu herkkulakolle näin joulun alla

Marraskuun ekana viikonloppuna kävin herkkulakkoon (sis. kaikki sokeripitoiset mehuista karkkeihin, sipsit ym). Tarkoituksena oli päästä eroon sokerihimosta, sekä sokerin aiheuttamista ikävistä oireista, varsinkin vetelästä olosta. Periaatteena oli karkkipäivä kerran kuussa, mikä kyllä käytännössä oli kaksi päivää eli lauantai ja sunnuntai. 

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna siis mättäsin melkoisen määrän karkkia. Irtokarkkia. Aika huono olo tuli ja maanantaina piti käydä hakemassa jo kortisoonivoidetta naamaan. Ei tainnut ihokaan tykätä tuosta mahdottomasta lisäaineiden määrästä. Niin ja verensokerin laskusta aiheutui sitten alkuviikosta taas tuttu päänsärky. No sanoisin kuitenkin että se oli sen arvoista. Oli ihan kiva vetää karkkiöverit pitkästä aikaa mutta seuraavan kerran teen sen jollain vähemmän lisäainepitoisella herkulla.

Tuon mässäilyviikonlopun jälkeen jatkoin herkkulakkoa. Seuraava karkkipäiväni on jouluaattona ja joulupäivänä. Olo on loistava paitsi fyysisesti niin varsinkin henkisesti. Koska minä pystyn tähän, ja koska herkkuhimo ei ole kiusaamassa. Olen saanut muutamilta tutuilta kommentteja että "miten viitsit tuollaisilla lakoilla itseäsi kiusata". Voisin esittää vastakysymyksen, että miksi kiusaisin itseäni sillä sokerin syömisellä, koska siitä se kurjempi olo tulee.

(Kuva otettu tänään joulujuhlassa :D)

Tämä on myös ensimmäinen joulunaika ikinä kun jouluun mennessä ei glögi, piparit, tortut ja konvehdit tursu korvista jo jouluna. En nimittäin ole syönyt edellämainittuja. Myöskin sen vuoksi odotan joulua erityisesti. Syön piparit ja juon glögit sitten. Joulun jälkeen tämä lakko jatkuu taas, mutta ei kai tässä enää kannata lakosta puhua. Olisikohan elämäntapamuutos se oikeampi sana. Niin, ja sitä painoakin on lähtenyt 5 kiloa kuin itsestään.

Yrjö kylässä

Meillä on epätoivottu vieras nimeltään Yrjö kylässä. Osasimme odottaa tätä koska kyseinen ällötys oli myös hoitopaikassa. Kaksi pienintä siis aloittivat ykäilyn eilen ja yö meni pyykkiä pestessä. Onneksi edes toinen osuu sankoon ja onneksi olin varautunut vuoraamalla meidänkin sängyn pyyhkeillä.

Aamulla luulin jo että se oli siinä näiden kahden osalta, mutta aamupalan jälkeen Matilda vielä jatkoi. Olin toivonut laatoitettua keittiön lattiaa mutta ihan tätä en tarkoittanut. 

Kuumetta ei ainakaan vielä ole lapsille tullut. Kai tässä nyt sitten lähinnä odotellaan sitä omaa vuoroa. Olisi aika kiva päästä töihin ja uloskin, mutta eihän tälle nyt minkään mahda. Toivottavasti tämä nyt sitten tulee jos on tullakseen niin ennen joulua ettei koko joulukin mene sairastellessa. 

Yksi liitutaulutarraan liittyvä jouluinen sisustusjuttukin olisi mielessä ja nyt näyttää pyykinpesun lomassa olevan aikaa myös se toteuttaa. Olisi aika jees saada vähän ajatuksia pois yrjöpöpöistä.

Tällä viikolla olen

-Pysynyt ruodussa edelleen. Syönyt lähes kellon tarkasti joten enää en tarvitse tähän kelloa koska vatsa kyllä ilmoittaa paljonko kello on.

-Kerennyt vierailla lemppariblogeissani liian vähän.

-Ollut vihainen ja kyllästynyt käskemiseen ja pyytämiseen.

-Tehnyt paljon töitä ja vielä enemmän kotitöitä.

-Kytännyt malttamattomana kännykkää.

-Odottanut kummipoikani syntymää.

-Tehnyt jotain tavoistani poikkeavaa ja mennyt sairaalaan katsomaan sitä poikaa. Minä kun en ikinä mene sairaalaan katsomaan vauvoja. Mutta nyt en yksinkertaisesti malttanut enää odottaa.

-Saanut käteeni meidän valmiit joulukortit ja miettinyt miksi en ole aiemmin hoksannut teettää niitä täällä omalla kylällä. Valmistuivat päivässä, ei tarvinnut stressata ehtiikö jouluksi ja koska ne nyt tulee ja onko laatu varmasti sitä mitä odotettiin.

-Neulonut joululahjasukkia yötöinä. Tässä asiassa olen kyllä ylittänyt itseni. Neljäs pari jo. Neljäs!

-Ostanut joululahjoja.

-Painanut lisää joulupaperia perunalla. 

-Leikeillyt iltamyöhään lumihiutaleita.

-Nähnyt unta että kusin ystäväni lyhtyyn (no nii-in).

-Lenkkeillyt.

Isi

Isänpäivän lähestyessä ajattelin kertoa muutaman sanan meidän isistä. Siitä, millainen isä Mikko on. Mikolla ei ollut lapsia, kun hän muutti meille. Taloon, jossa asui kolme lasta. Ei ehkä ihan helpoin paikka kenelle tahansa miehelle asua. 

Mikko on sellainen isä, joka raskausaikanani kuunteli vauvan sydänääniä vatsani päältä joka ikinen ilta. Sellainen, joka katsoi ennen Matildan syntymää kaikki mahdolliset vauvadokumentit, synnytys- ja äitiysohjelmat ja seurasi neuvolan opasta viikko viikolta: "nyt se osaa jo avata silmät!".

Rauhallinen, lehmänhermoinen. Jos joku saa Mikon hermostumaan, sitä voisi jo kutsua saavutukseksi. Sellainen, joka löytää jokaiseen lapsiaiheiseen ongelmaan/haastavaan tilanteeseen ratkaisun netistä, ja ratkaisuun vielä ohjevideon youtubesta. 

Sellainen, jonka ensimmäiset ostokset lapselleen olivat bodyt joissa toisessa lukee Metallica ja toisessa Pantera. Mikko on sellainen isä, jonka tyttären lempibiisi on Queenin Bohemian rhapsody.

Mikko on myös vähän hajamielinen isä. Sellainen, joka saattaa viedä lapsen vähän erikoisessa vaatevarustuksessa hoitoon, tai unohdella asioita. Sellainen, jonka lapsella on häkkisänky vain koristeena, koska se nukkuu joka yö isin kainalossa.

Sellainen, kuka ei ikinä huuda. Ja sellainen, ketä pitää potkia persuuksille mikäli meinaa saada sen poikien kanssa ulos useammin kuin kerta vuoteen.

Sellainen, joka jaksaa kulkea meidän naisten kanssa vaatekaupoissa ja kantaa kaikki ostokset narisematta.

Ja ennenkaikkea sellainen, joka kohtelee kaikkia tämän talon tyttöjä kuin omiaan.

Isänpäiväkortti

Meinasin julkaista vasta isänpäivänä mutta ajattelin sitten että jospa jollain on vielä idea hukassa, niin tässä olisi yksi. Lapset kyllä olivat tehneet hienot kortit hoidossakin, niistä kuvia sitten isänpäivänä.

Matilda ei oikein tykännyt tuosta jalanjäkien painamisesta sormiväreillä.

Tämä päivä alkoi taas terveyskeskukseen soittelemalla. Kaksi antibioottikuuria kuukaudessa ei ollut riittävä vaan tänään saatiin kolmas kuuri ja lähete sairaalaan, jospa saataisiin ne putket korviin. Itselläkin on nuha ja veto vähän poissa.