Palmusunnuntaina

Melko rauhaton päivä heti aamusta alkaen.

"Monelta me voidaan virpoa?"

"Joko sä maalaat meidän naamat?"

"Pitääkö vielä pitkään odottaa?"

Ja arvatkaa montako kertaa päivässä nostan tuon yhden kinkun tuosta pöydältä ja vaihdan tilalle kaitaliinan. Sen joka löytyy aina pöydän alta.

"Juo vaan äiti kahvis rauhassa, älä musta välitä"

Tytöt kävivät virpomassa naapurustossa ja muutamien lähellä asuvien tuttujen luona. Sitten lähdettiin vähän kauemmas ja toiseen suuntaan vielä kauemmas. Parasta oli päästä sylittelemään ihanaa kummipoikaa.

Suklaata on nyt useammankin karkkipäivän tarpeisiin, vaan mahtavatkohan kovin kauan syömättöminä säilyä? Saatiin virpomapalkaksi myös rieskoja, että ei ihan pelkkiä sokerisia herkkuja.

Melkoisen työlään tuntuinen, mutta silti kiva päivä. Ja kyllä lapsilla oli niin hauskaa, että oli tämä ihan kaiken vaivan arvoista, todellakin.

Pari haastetta odottaa ja koitan niihin vastailla ensi viikon aikaan. Lastenhuoneen remonttikin edistyy maalin ja tapettien verran pääsiäisenä. Eteisen lipaston päällä on läjä mattomalleja joista on jo pari mieluisinta vaihtoehtoa saatu valittua.