No, olen hengissä

Mutta isot muutokset elämässä vievät nyt vähän keskittymiskykyä muualle kuin blogiin. Ja ehkä tällainen 19 päivän työputki saattaa myös laittaa suuntaamaan sen energiansa niihin asioihin jotka oikeasti ovat niitä välttämättömiä. Kuten syöminen. Entäs  siivoaminen. Olenhan minä ehtinyt jo tässä epäillä, että josko me hukutaankin paskaan ennen kesää. Auringonpaiste yrittää paljastaa pölyt ja muun lian, muttei se kai oikein pääse nuin likaisista ikkunoista edes sisälle.

Jostain se aurinko kuitenkin pääsee silmille. Riittävän paljon aiheuttaakseen palaneen käryyn yhdistettynä migreeniä tuollaisiin outoihin valoilmiöihin tottumattomalle. Mutta siitäkin päivästä selvittiin. Vaikka mahakin oli kipeä. Niin, täällä oli taas yksi oksutautikin. Vaihteeksi. Ja nyt flunssa. Stressin aiheuttamat fyysiset oireetkin alkaa olla aika mielenkiintoisia. Elimistö on ymmärtänyt että haluaisin repiä hiuksia päästäni. Ei tarvitse repiä. Ne näyttää tippuvan ihan itsestäänkin.

No kuulostipas tuo kurjalta. On mulla ollut kivaakin. Olen päässyt Ikeaan, mulle on tehty hyvää ruokaa ja sain ihanan lahjan naistenpäivänä. Ja edessäpäin sitä kivaa vasta onkin, paljon. Ihan nyt alkuun vaikka ensi viikon lauantain vapaapäivä ja tämänpäiväisen nimpparisankarin (kuvassa) 2v synttärit ensi kuussa.

Nopasti laskettuna olen ostanut parin viikon sisään toista kymmentä sisustusjuttua (no halvempaa kuin terapia) ja odotan vuorokauteeni putkahtavan kohta muutamia lisätunteja niiden paikelleenlaittoa varten.

Palaan siis asiaan. Pian.