Pimp your sähkökaappi

Meillä on ei niin ihana eteinen. Pieni ja ahdas ja epäkäytännöllinen. Väliovi aukeaa eteiseen päin ja jo yhden ihmisen plus yhden kauppakassin sisälletulo avaamatta kumpaakin ovea yhtä aikaa (pitäisin mieluusti nämä saakelin kalliit lämmöt talon sisäpuolella) on lähes mahdoton tehtävä. Saati sitten, kun siitä pitäisi kulkea useammankin lapsen (niistä kappakasseista puhumattakaan) kanssa aina silloin tällöin.

Olen jo muutaman vuoden suunnitellut sinne jotain piristystä tai parannusta. Tänään viimein kävin tuumasta toimeen ja päällystin sähkökaapin oven liitutaulutarralla, näin alkajaisiksi. On sinne muutakin tulossa jahka kerkeän, viitsin, jaksan ja ja ja....

Lähtötilanne. Aika ihana, vai mitä. Muahhahha.

Muutamaa ilmakuplaa lukuunottamatta ihan hyvin onnistui. Eikä ne kuplat näy ihan nuin hyvin luonnossa verrattuna siihen kuinka salama ne tuo esiin. Ainakin parempi kuin entinen. Lisää eteis asiaa sitten kun siellä jotain muutakin tapahtuu.

Tänään vietin myös vapaapäivää. Käytiin vähän palelluttamassa neniä.

Lakkoa lakon perään?

Oli vähän suunnitelmissa pitää ensi kuu ostolakkoa. Tekisi ainakin lompakolle hyvää. Sitä suuremmalla syyllä piti tilata Matildalle tämä haalari kevääksi Lindexiltä. Joskus sen vaan tietää, kun joku kolahtaa niin, että on vaan ihan pakko saada. Rakkauta ensisilmäyksellä.

Haalari ei onneksi ollut kallis. 29,95€. Mutta mutta. Olin syksyn alesta ostanut jo yhden haalarin kevääksi. Tästä tulee siis sellainen kauppa&kaupunkireissu/automatka haalari ja se toinen (Reiman viime kevään mallistosta) voi sitten olla se varsinainen ulkoilupuku. 

Minullekin olisi kevääksi takki haussa, ja yksi mieluisa vaihtoehto löytyy Veromodasta.

Nyt jos jollekin tulee vastaan lasten pipo joka sopisi tuohon haalariin väreiltään, niin saapi vinkata mulle!

Herkkulakko, viimeinen viikko

Herkkulakon loppu häämöttää. Mieli kuitenkin on maassa ja se tuntuu vähän vaikuttavan näihin ruokahaluihinkin. Tajusin eilen klo 16 syöneeni ainoastaan yhden viipaleen ruisleipää koko päivänä. Onneksi tänään kuitenkin taas ruoka maittoi jo vähän paremmin. En oikeen osaa selittää. Nälkä tuntuu vatsassa mutta syöminen on jotenkin vaikeaa. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka syövät suruunsa (enkä ole sellaisiin törmännyt muualla kuin tv:ssä). Siis "kaverini kuoli, nyt mässätään". Mitä hittoa. Kyllä minulla ne ruokahalut ainakin vähenee eikä lisäänny, jos surullinen olen. Jos jotain ikävää tapahtuu, ei mua yksikään suklaapatukka lohduta. Voisimpa edes sanoa, ettei kukaan ole kuollut.

Porukat kävi laivalla ja pyysin tuomaan salmiakkisuklaata ja nallekarkkeja. Pääsen siis lauantaina viettämään karkkipäivää. Ja sitten palataankin tuuttuun rytmiin, eli karkkipäivä kerran viikossa, lauantaina.

Omitusia tapoja?

Luin eräältä sivustolta ihmisten omituisista tavoista. Rupesin miettimään mitä outoja tapoja itselläni on, ja kysyin Mikoltakin. No, mullehan nää on siis ihan normi juttuja.

1. Mikon mielestä on outoa että viikkaan vaatteet kaappiin paitsi lajeittain, myös väreittäin. Siis mun kaapistani löytyy mm. pinot nimeltä mustat topit ja t-paidat, valkoiset topit ja t-paidat, vaaleat topit ja t-paidat, värikkäät topit ja t-paidat jne. Kumma juttu kun Mikko ei ikinä suostu viemään puhtaita vaatteita kaappiin.

2. Kun ripustan pyykit kuivumaan, niissä on tietty järjestys miten ne telineelle asettelen. Vasemmassa "siivekkeessä" on Mikon ja Matildan vaatteita, kun taas oikean puolimmaisessa väkkärässä on mikon sukat ja siinä siivekkeessä mun ja tyttöjen alusvaatteet ja sukat. Ja niin poispäin.

3. Kun asuin yksin lasten kanssa, tarkastin joka ilta ettei sängyn alla ole ketään. Nyt mun ei enää tartte kun Mikko on täällä. Sillon tänne ei voi tulla mörköjä, eihän?

4. Laitan vähintään kolme herätystä joka aamuksi. Tämä rasitti kouluaikana ystävääni Jenniä jonka kanssa oltiin vuoroin yökylässä. En vaan voi sietää ajatusta että mun pitäisi herätä sillon kun kello soi. Mä haluan tietää 2 tuntia, tunnin, puoli tuntia ennakkoon että kohta täytyy nousta.

5. En voi olla jos joku kaapin ovi tai laatikko on auki.

6. En voi nukkua jos peitto on väärin päin, että jalkopää on naamalla. Ei ei ei.

Ei hitsi, nyt kun luen näitä niin kyllä nää alkaa minustakin vaikuttaa oudoilta tavoilta. Mutta mitä outoa sinä hommailet?

Kuvat Pinterest.

Kännykän satoa

Joka kerta kun liitän kännykän tietokoneeseen, se siirtää tietty kaikki kuvat talteen. Pitäisi järjestellä kuvat mutta koska windows 8 on niin perseestä vaikea käyttää niin siitäkin on tehty niin monimutkaista että en ole viitsinyt siihen vielä ryhtyä. 

Ja sieltähän löytyy kaikenlaista:

Töistä...

 Tytöistä....

Kieltä näyttävä vauva

Isi ja sen tyttö

Isot silmät ja pitkät ripset....

Tästä en sano mittään....

Viivin nuttura...

Kännykän taustakuvani. Paras yhteiskuva musta ja Mikosta.

Ystäväni nakki. Terveisiä Huittisiin, hah!

Tatuointia....

Mikon ällöttävä iltapala....

Pari kissaa....

"Jaa kuka varasti? Varas meni kyllä tonne suuntaan...."

Minä!

Me!

Semmosta :)

Pilviä

Valkoisia pilviä seinällä ja sohvalla. Mustia mielessä. Hyvät uutiset edes jostain suunnasta olisi nyt enemmän kuin tervetulleita!

Tällaisiakin tyynyliinoja olisi. Ei vaan ole tähän kokoon vielä tyynyjä. Pitäisi hankkia nuita 40x60cm sisustyynyjä kun tuntuu olevan aina pula niistä.

Pakkanenkin ärsyttää. Talvessa ei ole kertakaikkiaan mitään hyvää. Ja kyllä, minä saan valittaa pakkasesta, sekä helteestä, koska en siedä kumpaakaan. Vaikka mieli saattaisikin sietää, elimistö on eri mieltä. Kaikki siltä väliltä käy. Ei olisi haitannut yhtään vaikka olisi satanut vettä kevääseen saakka.

No olipas ankeaa. Ehkä viikonloppuna jotain vähän iloisempaa? 

Kynsiä

Luulin etten ole näpertelijä. Sitten löysin sisäisen näpertelijäni. Aloin tekemään geelikynsiä (siis geelausta luonnonkynnen päälle). Itselleni, mutta on tuossa pari koekaniiniakin ollut. 

Tänään tein tällaiset vähän hillitymmät, jospa näitä jaksaisi katsella kauemmin. Kolmisen viikkoa pysyvät ainakin omissa kynsissäni hyvässä kunnossa, ja sitten on huollon aika.

Onhan se tietysti kiva että kädet olis muutenkin hyvässä/siistissä kunnossa, kun kassallakin olen töissä.

Mitään nopsaa hommaahan tämä ei ole. Ja kuten edellisestä postauksesta voikin lukea, aikakin on kortilla. Mutta kyllä jostain aina pari tuntia aikaa löytää kun on mieluista puuhaa.

Nämä viimeiset ovat ystäväiseni kynnet, kiitos vaan kuvasta, käytän sitä nyt hyväkseni ;)