Herkkulakon loppu häämöttää. Mieli kuitenkin on maassa ja se tuntuu vähän vaikuttavan näihin ruokahaluihinkin. Tajusin eilen klo 16 syöneeni ainoastaan yhden viipaleen ruisleipää koko päivänä. Onneksi tänään kuitenkin taas ruoka maittoi jo vähän paremmin. En oikeen osaa selittää. Nälkä tuntuu vatsassa mutta syöminen on jotenkin vaikeaa. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka syövät suruunsa (enkä ole sellaisiin törmännyt muualla kuin tv:ssä). Siis "kaverini kuoli, nyt mässätään". Mitä hittoa. Kyllä minulla ne ruokahalut ainakin vähenee eikä lisäänny, jos surullinen olen. Jos jotain ikävää tapahtuu, ei mua yksikään suklaapatukka lohduta. Voisimpa edes sanoa, ettei kukaan ole kuollut.
Porukat kävi laivalla ja pyysin tuomaan salmiakkisuklaata ja nallekarkkeja. Pääsen siis lauantaina viettämään karkkipäivää. Ja sitten palataankin tuuttuun rytmiin, eli karkkipäivä kerran viikossa, lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, ilahdun kommenteista :)