Nonni.

Tänne mä menin.

Mä muutan

Syy siihen miksi blogissa on viimeaikoina ollut niin hiljaista valkeni mulle itsellenikin oikeastaan vasta eilen. Isojen elämänmuutosten jälkeen tämän blogin jatkaminen tuntuisi vähän vanhassa junnaamiselta. Luulen, ja tiedän inspiraation tähän touhuun löytyvän uudelleen uuden blogin myötä. 

En aio poistaa tätä vanhaa, ja uuden osoitteen tulen tänne linkkaamaan heti kunhan ulkoasuasiat on saatu valmiiksi. Jotain tällaista on tulossa.

Vastaus haasteeseen

Sain Lapsiparkki blogista haasteen ja tässäpä tulee vastaus ja kuvia viime kesältä.

1. Parhain kesämuisto. Parhain kesämuisto viime kesältä ja varmaan edellisiltäkin taitaa olla ihan se kesäloma kotona lasten kanssa, kesälomareissu ja tietysti ihanat kesäasukkaat joita saan töissä kesäisin tavata. Lapsuudesta ja aikuisiältäkin huvipuistoreissut isän mukana.

2. Tulevan kesän suunnitelma. En ole oikeastaan tehnyt sen kummempia suunnitelmia kuin että pääsen ekaa kertaa ikinä eläintarhaan.

3. Parasta just nyt. Kesäkiireet töissä ja ihanat ihmiset ympärilläni.

4. Lempivuodenaika. Sanon että kesä mutta tykkään kyllä syksystäkin.

5. Vuodenaikaan sopiva lempijuoma. Smoothiet.

6. Lempivaate ja miksi. Hupparit. Toimii niin monessa tilanteessa ja käteviä varsinkin töissä.

7. Jos olisin töissä sirkuksessa, mikä taitelija olisin. Apina.

8. Kaunein kukka. Musta on varmaan tulossa mummo mutta sanon että Pelargonia.

9. Lempituoksu. Vasta leivottu pulla.

10. Mitä pidän tämäntyylisistä haasteista. Mukavia. Sopivan helpot kysymykset eikä teetä hirveästi vaivaa.

Laitan haasteen eteenpäin ja sen saa sielunsiskoni, rakas ystäväni ja työkaverini, kummilapseni äiti Sanna blogista Supermutsin lokikirja.

Äitienpäivän viettoa

Vietettiin tänään lasten kanssa äitienpäivää koska huomisen olen töissä. Syötiin ensin aamupala kotona ja lähdettiin sitten viemään mummolle Laukaaseen lahjaa.

Vappuna heräsin siihen kun Veera tuli ilmoittamaan että pitäisi nousta kun minulle on yllätys. Oli keittänyt kahvit ja tehnyt voileivät. Oli kyllä todella kiva yllätys koska se tuli ihan oikeasti yllätyksenä. Tämän aamupalan tein yhdessä lasten kanssa.

Sain hienoja lasten itse tekemiä lahjoja ja kortteja. Veera oli painanut tyynyliinaan omenalla kuvioita, Viivi askarrellut risuista ovikoristeen ja Viia ja Matilda tehneet hienot kortit ja piirrustukset.

Mummolle lapset koristelivat posliinitusseilla lautasen, jokainen omansa.

Ruusukin vietiin äitin ruusuteemaiselle parvekkeelle.

Sellainen äitienpäivä meillä :)

Nukuttamisen sietämätön vittusaatana

Siinä missä joissain perheissä huokaistaan helpotuksesta lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä, meillä sitä aikaa nykyisin lähinnä pelätään. Päivän turhauttavin hetki on maata 1.5 tuntia ylienergisen taaperon vieressä odottaen että nukkumatti tulisi. Ja tuleehan se sitten lopulta.

Mutta sitä ennen, riippuen päivästä, täytyy vähän kaivaa nenää.

Kysyä missä käsi.

Kääntyillä.

Nousta istumaan ja kirkua.

Huutaa ja nauraa.

Pyytää saada nähdä apinavideoita.

Koittaa paeta sängystä.

Raapia.

Päristellä.

No kaikkea mitä nyt mieleen juolahtaa. Nukkuminen ei sitten vissiin juolahda.

Sillä, nukkuuko Matilda päiväunia vai ei, ei ole mitään merkitystä. Paitsi tietty nukahtaa huonommin jos nukkuu ne liian myöhään. Mutta se että päikkärit jää välistä ei todellakaan takaa alle 1.5h nukutusaikaa illalla.

Myöskään sillä, mihin aikaan nukkumaan mennään, ei ole väliä. Normaalisti mennään klo 20.00. Mutta jos mennään 21.00, niin silti siihen nukahtamiseen menee se 1.5h. Toisinaan tunti. Viime viikolla yhtenä päivänä vain puoli. 

Omaan sänkyyn pitäisi saada nukkumaan, mutta kun siellä pelleillään se samat 1.5 h jota ei seuraa uni vaan helvetillinen huuto, josta sitten taas kärsivät muut 3 lasta.

Että tällaista täällä. Onneksi tuo sentään nukkuu sitten kuin tukki aamuun saakka.

2v lahja

Matildan 2v lahja, nukkekoti,  saapui eilen. Vähän myöhässä, mutta kun oli vaikeuksia valita lahjaa. Tämän meinasin alunperin ostaa jo jouluksi mutta maltoin silloin mieleni. 

Nukkeja tuskin tullaan tässä nukkekodissa näkemään. Luulen että sinne muuttavat ponit. Taitaa olla sukuvika ettei barbit ole kiinnostaneet ainoatakaan neljästä tytöstäni. Toisaalta, onhan se ihan tyhmää edes olettaa että jotakuta kiinnostaisi leikkiä barbeilla/nukeilla koska on tyttö. 

Jonkin verran olen tutuilta saanut kommenttia tästä lastenhuoneen iloisesta harmaa/valkoinen/musta värityksestä seinissä, huonekaluissa ja tekstiileissä. Näistä kuvista alkaa nyt kuitenkin huomaamaan sen minkä itse jo tiesinkin. Lasten lelut ja tavarat ja lapset itse tuovat kyllä huoneeseen lisää värejä. Ei millään mahdu mun päähäni ajatus siitä, että kaiken lapsiin liittyvän pitäisi aina olla riemunkirjavaa. Ei tarvitse sisustaa pinkillä vaikka talossa 5 naista asuukin. Sitäpaitsi, onhan toisessa lastenhuoneessa keltainen seinä. Katso vaikka täältä.

Perheenlisäystä

Lauantaina, sitä palmusunnuntaita edeltäneenä, ajelin lasten kanssa äidin luo virpomaan. Muistan vielä tarkan kohdan jossa olin, kun yks kaks tajusin, että onpas normaali olo. Ei yhtään sellainen ahdistunut kuin tässä nyt viimeiset 4 kuukautta on ollut.

Tänään viimeistään sen tajusin. Kello oli 12 ja olin ehtinyt käyttää yhtä lasta terveyskeskuksessa, tankata auton, käydä apteekissa, pankissa ja kirpputorilla. Pestä pari koneellista pyykkiä, lämmittää uunia ja leipoa yhden tiikerikakun. Normaali minä on taas täällä.

Onhan tästää jotain merkkejä jo ollutkin ilmassa. Olen jaksanut hymyillä, nauraa ja pitää enemmän yhteyttä kavereihin. Meillä on nykyisin taas muuten aika siistiä suurimman osan ajasta. Ei mitenkään super siistiä, mutta siedettävää. Meillä on täällä äiti joka kiukuttelee vähän vähemmän ja saa aikaan paljon enemmän.

Tänään mulla on täällä 7 kissaa ja 4 lasta, ja mä pärjään taas ihan mainiosti.