Niin se keittiö. Se on, niinkuin jo mainitsinkin, pitkä ja kapea. Jokainen voi varmaankin kuvitella mikä siellä on meininki kun koitan leipoa ja hätistellä lapsia pois kiettiöstä. Jos olis meinannut keittiöstä saada sellaisen unelmien keittiön (tai no se nyt olis tuon kokoisessa ja mallisessa tilassa mahdotonta mutta kuitenkin....) olisi siellä pitänyt lähinnä räjäyttää pommi ja aloittaa kaikki alusta.
No me aloitettiin se projekti sitten. Tavallaan. Viime kesänä kiskottiin alas yläkaapit ja laitettiin paikalle hyllyt isäni (!) vastusteluista huolimatta. Enkä muuten ole katunut hetkeäkään. Nyt keittiö ei tunnu mustasta väristään (piti olla tumman harmaata) huolimatta läheskään yhtä ahdistavan ahtaalta. Sitäpaitsi tykkään ajatuksesta että kauniit astiat ja purkit ym. ovat esillä.
No tässä vähän kuvia viime kesältä.
Tuo kuva on otettu niin että seison ruokailutilassa ja tuo vasemmalla näkyvä huone on se lastenhuone jota nyt remontoidaan.
Ja tässä pari kuvaa nykyhetkestä. Edelleenkään en tykkää tuosta lattiasta enkä noista alakaappien ovista enkä pöytätasoista. Uunikin tarvittaisiin uusi. Mutta on tää nyt edes vähän siedettävämpi.
Nyt kun tyttö on alkanut syödä mössöjä niin tarvittais pilttipurkeille joku kiva säilytyspaikka. Sopiva kori löytyikin mutta....no, sille on käynyt niinkuin kaikille koreille meillä. Jospa tän sais tänään selvitettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, ilahdun kommenteista :)