Se läskinhävitys

(Jos osaan käyttää tätä ajastushommelia niin me ollaan nyt matkalla Helsinkiin ja sieltä Tukholmaan.)

Olen tänään 21 kiloa pienempi kuin huhtikuussa. Toki synnytinhän mä yhden vauvankin tossa. Se painoi 3282g ja ne grammat olikin ne joiden eteen sain eniten työtä tehdä. 9 kiloa yhteensä lähti siis tossa synnytystouhussa turvotuksineen pois. Ne loput on lähteneet liikkumalla, syömällä "oikein" ja liikkumalla vähän lisää. Mulle oli aivan itsestäänselvää se että haluan palata niihin entisiin mittoihin synnytyksen jälkeen. Ei millään hopulla mutta mitä pikemmin sen parempi. Tavoite oli että mahtuisin syksyyn mennessä entisiin vaatteisiini. No mahduin jo tuossa heinäkuussa eli tavoite saavutettu mutta homma jatkuu, tämä ei suinkaan jää tähän.

Ja tähän väliin mainittakoon että tää on jotain mitä teen ihan itseni takia enkä kenenkään muun. Mun mielestä nää "kyllä mun mies rakastaa mua näiden kilojenkin kanssa"  -jutut on.... no, mä en vaan ymmärrä niitä. Ei nyt vedetä sitä rakkautta mukaan (eikä sitä miestäkään)  kun ei se liity tähän yhtään mitenkään. 

Siinä suunnilleen viikko synnytyksen jälkeen reilasin ruokavalion vähän paremmaksi, eli en ole sen jälkeen syönyt muun perheen kanssa samaa ruokaa koska en syö: pastaa, riisiä, perunaa, kastikkeita, kermaa. Myös leipää en aluksi syönyt. Enkä tietenkään mitään jogurtteja tai muitakaan sokeripommeja. Pääasiassa siis söin liha/kala/kana+kasvikset (tuoreet tai keitetyt) +raejuusto, kananmunaa joskus. Aamu- ja iltapalana rahkaa ja sokeritonta kiisseliä tms. Missään vaiheessa en kokenut ruokavalion muutosta mitenkään ankeaksi ja olen kyllä tullut kylläiseksi näillä aterioilla ihan hyvin. Ja mikä tärkeintä, tissivauva on kasvanut todella hyvin :)

Nyt syön jo leipää useammin, sekä oon höllännyt viikonloppuisin niin että syön joskus ruualla perunaa tms. Lauantaina on karkkipäivä. Aluksi olin todella tarkka siitä että viikolla ei suuhun mene mitään herkuiksi laskettavaa mutta nyt saatan syödä kahvin kanssa välillä vanukkaan/pullan tai illalla palan jätskiä. Ensin oli kuitenkin opeteltava pois siitä sokerikoukusta ja siihen auttoi coca cola zero (nyt olen sit sokerin sijaan lähes riippuvainen siitä, hah!). Tasapaino on kuitenkin pysynyt hyvänä näiden herkkujenkin suhteen eli herkuttelu ei lähde käsistä ja paino on laskusuunnassa edelleenkin.

Liikunnasta mieluisin muoto on lenkkeily, kävellen tai vielä mielummin juosten. Juoksu on kyllä laji jossa oman kehityksen huomaa niin nopeasti että se on vähintäänkin palkitseva tunne :) Päivällä lasten kanssa lenkkeilen kävellen ja illalla yksin kävely+juoksu yhdistelmä. Päivisin usein myös treenailen vatsalihaksia ja kyykkään ym. perusjumppaa. Kesällä mursin varpaan ja en 3 viikkoon kärsinyt paljon kenkää jalkaani mallata niin silloin kahvakuulailin lenkkeilyn sijaan. Pääasia että jotenkin liikkuu.

Vaakalla kävin ennen niihin vanhoihin pöksyihin mahtumista ensin kerran viikossa ja sitten 2 viikon välein. Nyt taisi väli olla 3 viikkoa ja painoa lähtenyt kilon verran. Siinä 3-4 kilon päästä saa vaaka siirtyä syrjään, tarkoitus kun on sitten enää kiinteytyä vielä lisää, mutta sen vaakan numeroilla ei niin väliä. Oma olo ja peili kyllä kertovat mulle riittävästi.

Mun vinkit painonpudotukseen voisi siis olla seuraavanlaiset:

1. Aseta sen päätavoitteen lisäksi myös realistisia välitavoitteita.

2. Mieti mitkä asiat sua motivoi, ja kertaa niitä sitten mielessäs kun istut sohvalla ja mietit että mistä saisit intoa lähteä lenkille.

3. Etsi ne sulle mieleiset liikuntamuodot ja harrasta niitä. 

4. Etsi sulle sopiva kevyempi ja terveellisempi ruokavalio. Sopiva on sellainen jota jaksat noudattaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. 

5. Jos (ja luultavasti kun) lipeää, älä lannistu ja lopeta vaan jatka.

6. Älä vedä ittees liian tiukille kummankaan, liikkumisen ja ruokavalion kanssa. 

7. Herkuttele välillä.

9. Kerro perheelle ja kavereille mikä sun tavoite on. Eihän sen jälkeen kehtaa olla pääsemättä siihen, eihän? 

10. Kaiva jostain se itsekuri ja tahdonvoima. Siitähän tässä on kyse.