7 kuinen

Matilda on tänään 7 kuukautta vanha. 

Tuota mahaa ei ole kyllä yhtään ikävä.

Matilda syö melko hyvin, kaikkea olen tainnut tarjota mitä tuon ikäiselle voi. Myös kalaa ja banaania nyt, ja niistä ensimmäinen ei ollut lainkaan tytön mieleen. Ja poikkeuksena muihin lapsiini, Matildalle, luojan kiitos, maistuu nyt myös puuro. Ja vieläpä sellainen puurojauheesta tehtävä puuro niin ei tarvitse ostella niitä kalliita tetroja. Puuroa syö joka ilta. Vellejä olen koittanut, mutta ne sylkee pois. Ehkä koitan vellin kanssa väsytystekniikkaa niinkuin puuronkin kanssa, sitten kunhan lopettelen imetystä.

Imetyksestä puheenollen, tissi maistuu hyvin. Yölläkin. Tuossa viime viikolla oli sellainen 5 yön jakso jolloin ei paljon nukuttu. Olin jo unikoulun aloittamisen kannalla, kunnes yöt taas palasivat rauhallisemmiksi. Jokatapauksessa, minä aloitan työt tammikuun alussa ja Mikko jää tyttöjen kanssa kotiin. Jotain on tehtävä ennen sitä. Siis tälle tissitouhulle. En vielä tiedä että lopetanko kokonaan, olisiko se helpompi tapa kuin opettaa lapsi vain siihen että yöllä ei tissiä tipu? Kaikkien vanhempien lapsieni kohdalla olen imetyksen lopettanut kuin seinään, joten mistään unikoulusta yösyöttöjen lopettamisen suhteen ei mulla ole kokemusta. Vinkkejä otetaan vastaan!

Päivän vanhana.

Liikkuminen on Matildalla sellaista että pyörimällä mennään. Tyttö vaan ei viihdy enää juuri ollenkaan vatsallaan lattialla vaan aina pitäisi saada istua. Sitteristä se lähtee lätkimään turvavöistä huolimatta. Lattialla tai syöttötuolissa istuminen on ne missä parhaiten viihtyy.

Äänten tekeminen on mieluista puuhaa, jokeltelu on muuttunut huomattavasti monimutkaisemmaksi, vai miten sitä nyt voisi kuvailla. "Mämmämmää, päppä" taitaa olla tän hetken käytetyin lause ja sellainen oikein korvia viiltävä kirkuminen (varsinkin kun näkee kissan) on sellainen ääni jonka tuottamisesta Matilda silminnähden riemastuu. Kissat taas sitten ei niinkään :)

Semmoinen on Matilda, 7 kuisena.