Käteen

Perseelleen meni tämänkin viikonlopun suunnitelmat. Alkaa tulemaan jo turhankin tutuksi tämä kaava että Matildaan tarttuu hoitopaikasta jokin tauti ja seuraavaksi se on minussa. Tällä kertaa on vuorossa oikein kunnon räkätauti. Edellisestä kyllä onkin aikaa. Eilinenkin päivä meni komeasta auringonpaisteesta huolimatta pilalle sillä meille töihin oli murtauduttu. Tällainen jättää todella inhottavan olon pitkäksi aikaa.

Mutta oon mä jotain saanut täällä näperrettyä vaikka eilen tulikin painuttua ketutuksen vuoksi ajoissa nukkumaan. Ja vaikka en ole edelleenkään ehtinyt maalaamaan keinutuolia saati päässyt sen toisen tuolin kimppuun. Aloin nimittäin neulomaan pitkästä aikaa. Olen tällainen kausittain neulomisesta innostuva, innokkaasti aloittava mutta sitten myös äkkiä lopettava neuloja. Sen olen oppinut ettei tässä elämäntilanteessa ja näillä hermoilla kannata tarttua lankaan joka on isoveljeä ohuempaa. Kaivelin siis puikoille juurikin sitä isoveljeä, kotoa löytyvistä jämälangoista ja kitkutin parissa illassa Viiville lapaset.

Joo, ei oo priimaa, mutta tyttö tuli iloiseksi. Ja siihen, miksi sain nämä niin (minun mittapuulla) nopsaan valmiiksi, on syy. Nimittäin erään sukulaisen epätasa-arvoinen kohtelu. Lapsilleni yhdelle lähetetään neulomuksia ynnä muuta selkeästi enemmän kuin muille. Viimeksikin posti toi pelkästään yhdelle lapselle useammat. Tästä mielensä pahoittanut Viivi pyysi itselleenkin lapasia joita on nyt sitten odotettu täällä kaksi kuukautta kun ne kuulemma olivat jo valmiina ja "huomenna vien postiin". On se kumma laitos tuo posti kun tuntuu aina yhden ihmisen paketit hukkaavan. No sitten hoksasin että otan itse kutimet käteen niin on tytölle lapaset.

Asiasta Elvikseen. Käytiin perjantaina myyntinäyttelyssä Paviljongissa. Matildan ensimmäinen myyntinäyttely, ja neiti saikin toimia asiantuntijana leluosastolla. Suosikiksi valikoitui tuollainen raidallinen otus. Kuvassa tyttö ihmettelee lavalla esiintyvää Elvistä.