Huittisten reissun kulkuvälineeksi päätin junan. Siinä olisi helpompi olla Matildan kanssa. Autossa Matilda joutuisi istua takapenkillä, ja koska muita aikuisia ei autossa olisi ollut kuin minä, olisi matkanteko saattanut olla melko takkuista. Varasin meille liput lastenvaunusta.
Stressasin jo etukäteen sitä kuinka pääsen lapsen, matkalaukun ja isohkon kassin kanssa ylävaunuun. Sekä jonkun lakon mahdollisesti aiheuttamia myöhästymisiä jne. Hyvin selvittiin ylävaunuun, eikä menomatkalla tullut mitään viivytyksiä.
Matilda istui nätisti vieressä kunnes junaan tuli lisää lapsia, joiden perään alkoi kurkkia, ja halusi sitten lähteä leikkipaikalle.
Paluumatka ei sitten mennytkään ihan yhtä rattoisasti. Kerkesin jo katua niitä leikkivaunupaikkoja. Olin melko väsynyt koska oli jo ilta ja oltiin menty edellisenä yönä myöhään nukkumaan. Myös Matilda oli jo hieman väsynyt ja kun tuo 1 -vuotiaan tasapaino ei huojuvassa junassa ollut mikään paras mahdollinen, muksahteli tyttö vähän väliä vilistäessään vaunua päästä päähän. Menomatka kesti kaksi tuntia, paluumatka kolme. Juna kulki välillä etanavauhtia ja minulle iski järkyttävä päänsärky johon ei lääkkeet auttaneet. Tästä seurasi huono olo. Todella loistava yhdistelmä tämän pää kolmantena jalkana painavan holtittoman lapsen perässä juoksemisen kanssa.
Kiva kuitenkin, että Matildalla oli mukavaa. Toisen aikuisen kanssa tämä paluumatkakin olisi ollut huomattavasti mukavampi. Viian ikäisen (4v) lapsen kanssa taas tuo leikkipaikka olisi todella kiva, kun ei tarvitsisi koko ajan vahtia vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, ilahdun kommenteista :)