Tiistain tuuria

Kuulun nykyään siihen ihmisryhmään, jotka odottavat joka maanantai jonkin mystisen epäonnen kohtaamista. Eilinen maanantai oli kuitenkin ihan leppoisa päivä. Lapsetkin toivat koulusta  hyviä numeroita kokeista (8, 10 ja 10-). Vaan toista se on ollut tänään.

Heräsin aamulla hartia- ja takaraivosärkyyn joka ei ottanut hellittääkseen vaan vaati särkylääkettä. Koska räntää tuli vaakatasossa ja lämpömittari näytti nollaa, kaivelin lapsille väliasuja, toppahaalaria, kurahousuja, sadetakkeja, kurahanskoja jne. Ettei tarvitsisi sitten iskän soittaa perään että "mitä mä näille puen, mistä ne löytyy ja miltä ne oikein näyttää". Tämän(kin) vuoksi töihinlähtö viivästyi n. 20min normaalista.

Ajettuani muutaman kilometrin, huomasin hoitoreppujen olevan takapenkillä, ja piti kääntyä takaisin. Samalla syttyi bensavalo ja koska en olisi enää millään kerennyt tankkaamaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toivoa että polttoaine riittää työpaikan pihaan saakka (jossa on onneksi bensa-asema). No riitti onneksi!

Töihin päästyäni juoksin pimeän kaupan läpi takahuoneeseen, että ehtisin käydä vessassa ennen kaupan avaamista. Siellä pimeässä juostessani törmäsin metallisiin kenkälusikoihin jotka oli laitettu roikkumaan verhovaijerista varaston oviaukkoon! Kylläpä teki hyvää, varsinkin kun toinen silmänalunen oli ihottuman vuoksi jo valmiiksi kipeä ja turvonnut.

Sain kuin sainkin kaupan auki 5 minuuttia ajoissa jopa. Ensimmäisen asiakkaan kohdalla kassa päätti vetää itsensä jumitukseen eikä totellut mitään painalluksia. Myöskään kassalaatikko ei halunnut aueta ja kun keksin ottaa virrat pois, se ei suostunut 5 minuuttiin lähtemään edes päälle. Jouduin kaivella sille asiakkaalle vaihtorahat omasta rahapussistani, jossa ei yleensä edes ole käteistä. No tällä kertaa onneksi oli.

Vaihdoin työpaikkaa toiseen myymälään kesken päivän, ja matkalla autossa syttyi palamaan jokin häiriövalo. Taisi onneksi johtua vain sohjosta jossain renkaiden/jarrujen antureissa.

Illalla lähdin kauppaan ja tarkoituksena oli illalla tehdä vispipuuroa. Mannasuurimot unohtuivat kauppaan. Mies toi niitä töistä tullessaan, ja suodatinpusseja kanssa. Jälkimmäiset olivat väärää kokoa. Kun illalla oltiin antamassa Matildalle velliä, huomattiin senkin olevan loppu. Ei muutakuin takaisin sohjoon ja kolmas reissu kauppaan.

Meinasin, että neulon vielä keskeneräiseen villasukkaan kantapään, mutta voi olla viisainta jättää se jollekin muulle illalle ja painua nukkumaan.