Isi

Isänpäivän lähestyessä ajattelin kertoa muutaman sanan meidän isistä. Siitä, millainen isä Mikko on. Mikolla ei ollut lapsia, kun hän muutti meille. Taloon, jossa asui kolme lasta. Ei ehkä ihan helpoin paikka kenelle tahansa miehelle asua. 

Mikko on sellainen isä, joka raskausaikanani kuunteli vauvan sydänääniä vatsani päältä joka ikinen ilta. Sellainen, joka katsoi ennen Matildan syntymää kaikki mahdolliset vauvadokumentit, synnytys- ja äitiysohjelmat ja seurasi neuvolan opasta viikko viikolta: "nyt se osaa jo avata silmät!".

Rauhallinen, lehmänhermoinen. Jos joku saa Mikon hermostumaan, sitä voisi jo kutsua saavutukseksi. Sellainen, joka löytää jokaiseen lapsiaiheiseen ongelmaan/haastavaan tilanteeseen ratkaisun netistä, ja ratkaisuun vielä ohjevideon youtubesta. 

Sellainen, jonka ensimmäiset ostokset lapselleen olivat bodyt joissa toisessa lukee Metallica ja toisessa Pantera. Mikko on sellainen isä, jonka tyttären lempibiisi on Queenin Bohemian rhapsody.

Mikko on myös vähän hajamielinen isä. Sellainen, joka saattaa viedä lapsen vähän erikoisessa vaatevarustuksessa hoitoon, tai unohdella asioita. Sellainen, jonka lapsella on häkkisänky vain koristeena, koska se nukkuu joka yö isin kainalossa.

Sellainen, kuka ei ikinä huuda. Ja sellainen, ketä pitää potkia persuuksille mikäli meinaa saada sen poikien kanssa ulos useammin kuin kerta vuoteen.

Sellainen, joka jaksaa kulkea meidän naisten kanssa vaatekaupoissa ja kantaa kaikki ostokset narisematta.

Ja ennenkaikkea sellainen, joka kohtelee kaikkia tämän talon tyttöjä kuin omiaan.