Herkuttoman marraskuun puoliväli

Vai pitäisikö sanoa sokerittoman. Ei kai sen väliä. Periaatehan oli kuitenkin se että en syö tässä kuussa mitään minkä itse luokittelen herkuksi eli leivoksia, sipsejä, karkkeja, keksejä, jäätelöä, vanukkaita tms. Mitään sokerilimsoja, mehuja tai sokerijogurtteja/kiisseleitä en syö/juo normaalistikaan oikeastaan koskaan.

Olo on mitä mainioin. Kun tiedän, etten voi sydä nyt herkkuja, ne eivät myöskään piinaa yhtään. Ei edes se suklaasta notkuva karkkihylly töissä. Aloin miettiä, että ehkä tämä totaalikieltäytyminen ja selvät rajat sopivat mulle paremmin kuin karkkipäivä kerran viikossa -periaate joka helposti lipsuu koko viikonlopun mittaiseksi karkki"päiväksi".

Kaiken a ja o lienee säännöllisesti syöminen. Verensokeri pysyy tasaisena eikä mitään älytöntä näläntunnetta pääse syntymään koko päivänä. Normaali ateriarytmini menee kutakuinkin näin:

Aamupala klo 7.30. Olenpa tehnyt työtä että olen oppinut syömään aamupalan! Se on harvoin puuroa, useimmiten rahkaa. Joskus muroilla ja kiisselillä, joskus pelkiltään ja usein smoothie. Niin ja tietysti kahvia.

Lounas klo 11. Usein eilisen päivän ruokaa kotoa. Normaalia kotiruokaa. Ja päivän mittaan nelisen litraa vettä. 

Klo 13. Välipalaa eli rahka hedelmillä/marjoilla, useimmin ilman. Kahvia. Vaihtoehtoisesti siivu ruisleipää kinkulla.

Klo 15. Välipala nro 2. Esim. mandariini tai porkkanoita.

Klo 18 iltaruoka. Kuvassa tämäniltainen nakkimunakas, lanttulaatikon jämät ja kasviksia fetajuustolla.

Huvikseen kävin vaakalla lakon aloitettuani. Yleensä en vaakassa ramppaa, koska sen lukemalla ei oikeastaan ole kauheasti merkitystä. Se kertoo vain osan totuudesta, peili ja olotila sitten enemmän. Yllätyksekseni viime lauantaihin mennessä oli kuitenkin tippunut 2.7 kiloa. Näin pienellä muutoksella elintapoihin.

Seuraavan kerran herkuttelen tämän kuun viimeisenä viikonloppuna. Aion ehdottomasti leipoa jotain makeaa. Ehkä amerikkalaisen juustokakun. Ja ostaa paljon irtokarkkeja, sillä sen viikonlopun jälkeen aion herkutella seuraavan kerran jouluna ja jatkaa siitä eteenpäinkin samoin. Karkkipäivä kerran kuukaudessa!

Tosi hyvä texmexpiirakka

Huomasin juustohyllyssä Valion texmex juustoraasteen. En tiedä onko se jokin ihan uusi juttu, mutta ainakin minulle uusi tuttavuus jota piti päästä kokeilemaan. Tässä tulee ohje.

1pkt sunnuntai piirakkataikinaa

n. 300g jauhelihaa

Mausteita

1pss Valio texmex juustoraastetta

1dl maitoa

1 muna

suolaa

sipulia

paprikaa

kirsikkatomaatteja

fetajuustoa

tacokastiketta

Tähän voi oikeastaan tunkea melkein mitä vaan jämiä jääkaapista, mutta minä käytin nyt näitä aineita. Taputtelin valmiin piirakkataikinan vuokaan leivinpaperin päälle. Ruskistin naudan jauhelihan sipulin kanssa, maustoin suolalla, paprikajauheella ja mustapippurilla ja lisäsin sekaan 1 purkillisen medium tulista tacosalsaa.

Levitin jauhelihamössön pohjan päälle, lisäsin pilkotut paprikat, kirsikkatomaatit ja fetajuustot päälle. Sekoitin munan ja maidon, ja kaadoin ne piirakan päälle. Paitsoin n. 200 asteessa n. 45min ja lisäsin juustoraasteen piirakan päälle jonka jälkeen pidin vielä n. vartin uunissa.

Ei näytä kuvassa mitenkään erityisen houkuttelevalta mutta tästä tuli kyllä ihan älyttömän hyvää vaikka itse sanonkin. 400g jauhelihapaketista yli jääneet jauhelihat käytin juustosarvien täytteeksi. Maustettu juustoraaste on siis tämän perusteella hyvä keksintö jota tullaan meillä käyttämään uudestaankin.

Taiteilut taikataikinasta

Olin jo melkein kokonaan unohtanut tämän mainion idean, kunnes jossain blogissa törmäsin siihen. Taikataikinaan. Ja aloin tietysti heti miettiä mihin sitä voisi käyttää. Ensimmäisenä tuli mieleen painaa siihen Matildan kädenjälki. Seuraavaksi sunnittelinkin jo joulukuusen koristeita ja nimilappuja joululahjoihin. Nukkekotiin voisi tästä tehdä vaikka mitä ja ja ja....

Toissailtana tein ensimmäisen koeannoksen ja eilen maalasin. Tällaisia tuli:

Koristeet ripustin kuvauksen ajaksi ruokailutilan lamppuun, ja siihenhän ne käykin ihan kivasti. Joka joulu siitä on jotain roikkunutkin. 

Taiteilija itse osoittaa sormellaan luomustaan.

Ohje taikinaan:

3dl vehnäjauhoja

1.5dl suolaa

1.5dl vettä

1rkl ruokaöljyä.

Taikina on siis täysin myrkytöntä siltä varalta että pienet apulaiset haluavat sitä maistaa, mutta niin suolaista että tuskin maistavat toiste. Taikinatuotokset voi kuivattaa uunissa 125 asteessa vähintään tunti. Kuivuvat myös huoneenlämmössä mutta se on hidasta.

Tuntuu nämä mun askartelut menevän ilta/yöhommiksi aina. Ei oikein viitsi levittää mitään vehkeitä alkuillasta esille 1.5v terroritekijän vuoksi. Ideoita pursuaa (tilasin taas vähän maaleja) mutta kun välillä pitäisi nukkuakin. Sukatkin on kesken ja monta paria vielä tekemättä. Joulu senkun lähenee.

Saatan palata vielä illalla kertomaan, kuinka sokeriton marraskuu on sujunut. Hyvää viikonloppua :)

Lasten toiveita ja joulukorttikuvan ottamista

Piti taas ottaa ne melkein pakolliset joulukuvat. Tonttuhattuihin kyllästyneenä olin ostanut Matildalle sellaisen hiuspannan jossa on kullan värinen kruunu. Kävi kuten arvelinkin eikä tyttö suostunut pitämään sitä päässään lainkaan. Paikallaankaan ei olisi ollut mutta sitten keksin levittää lattialle strösseleitä. 95% kuvissa Matilda siis joko kerää strösseleitä matolta tai sitten on juuri työntämässä niitä suuhunsa. Niin, ja tuo hamekin aiheutti raivokohtauksia. Huoh. Olipa vähällä ettei kuviin päätynyt äiti istumassa kruunupanta päässään.

Niihin lasten toiveisiin. Veera 10v toivoo joulupukilta:

-Sählymaalivahdin kamppeet

-Vaatteita

-Pompuloita

-Muotivihkoja

-Luistimet

-Laskettelu kausikortin

-Korvikset

-Kuulokkeet

-Pinnejä

Viivi 9v toivoo:

-Toimintakoiran

-Chi Chi koira (okei, äiti putos jo kärryiltä)

-Kuulokkeet

-Haaremihousuja

-Toppeja

-Napapaitoja (no way....)

-Puuhasetti

Viia 5v toivoo:

-Vauvan vaunut

-Pinkin nuken jolla on tutti

-Sukkahousuja

-Vauvan potta

-Leikkikeittiö

-Vaatteita

-Pompuloita ja pinnejä

-Repun

-Muumi tietokoneen

-Oman tabletin

Hitsin lelukuvastot. Ehkä kirjoitan postilaatikkoon Dymolla tekstin "ei lelukuvastoja, kiitos". 

10 joululahjatoivetta

Multa pyydettiin postausta joululahjatoiveista ja tässäpä se nyt tulee. Ja kyllä, tämä postaus koskee nyt ihan oikeita lahjatoiveita, ei mitään "että maailmassa ois rauha" -jeesustelua, vaan ihan realistisia juttuja. Ja se, ettei aikuisten kesken tarttis vaihtaa lahjoja, on mun mielestä ihan höpöhöpöä. Aikuisetkin tarvii lahjoja. Edes yhden. Ainakin minä. Silti voin tänäkin vuonna vilpittömästi sanoa, että nautin lahjan antamisesta enemmän kuin sen saamisesta. Siksi pyrin miettimään jokaisen lahjan kohdalla, mistä sen saaja todella pitää, mitä tarvitsee ja mitä arvostaa.

Kaikkien lahjojen ei tarvitse olla aineellisia. Lupauksetkin käyvät lahjasta ihan hyvin. Arvostan paljon myös itse tehtyjä lahjoja, ja pyrin mahdollisuuksien mukaan tekemään osan antamistani lahjoista itse. Nimimerkillä neulon yötä myöten niskat jumissa ;)

Mutta siihen listaan.

1. Lapsenvahti 2 päiväksi ja yhdeksi yöksi. Matilda on nyt yli puolitoistavuotias, ja me ollaan Mikon kanssa käyty yhtenä iltana Matildan nukkumaanmenon jälkeen viettämässä muutama tunti meidän kaverin luona (ja kerran leffassa). Hurjaa, vai mitä. Olisi ihan kiva päästä kerran viettämään kokonainen päivä ja ilta yhdessä, ilman että tarvitsee illalla miettiä että monenko tunnin päästä pitää herätä hoitamaan lapsia.

2. Marimekon astioita (ei unikkoa). En voi mitään sille että nämä vetävät nyt kovastikin puoleensa! Mikon mielestä hullua, mutta ei kysytä siltä.

3. Jotain itsetehtyä. Villasukat, lapaset, kori. Mitä vain!

4. Lahjakortti Ikeaan. Toimii aina!

5. Tupperware kaulin. Mulla ei ole kunnollista kaulinta, ja tämä vedellä täytettävä malli olisi hyvä.

6. Lisäosa Kenwood Major Classiciin. Vihannessilppuri.

7. Pussilakanoita.

8.Tyllasarja.

9. Sellainen metallinen kakunnostolapio. En tiedä edes sen oikeaa nimeä mutta sellainen jolla saa nostettua koko kakun toiselle astialle.

10. Iso leivonta-alusta pöydälle.

Siinäpä minun kymmenen toivettani. Mitä sinä toivot?

Isänpäiväkakku

Jännitin kovasti tämän kakun tekoa, koska en ollut koskaan (lukuunottamatta yhden puolipallon mallisen kakun päällystysyritystä) päällystänyt täytekakkua sokerimassalla. Vaikkei minulla ollutkaan kaikkia tarvittavia välineitä kuten siloittimia tai edes kunnollista kaulinta, niin ihan hyvin tämä onnistui. Niin, ja niitä leivontavehkeitäkin on tilattu jo lisää.

Koristeet tein eilen illalla. Sokerimassasta nekin. Ensin oli tarkoitus tehdä pelkkä hevosenkenkä, mutta se näytti niin orvolta että päätin koittaa tehdä sen keskelle vielä hevosen pään. Aihe tulee isäni ainoasta harrastuksesta, hevosista/raveista. Ja tuo kakun hevonen on olevinaan yksi isän hevosista.

Kakussa oli mehevä suklaapohja ja täytteenä mm. hedelmiä.

Kuten kuvasta näkyy, mentiin viemään kakku työpaikalle eli meidän kaupalle. Mikko sai syödä tätä samaa kakkua. En viitsinyt alkaa tekemään hänelle omaa, kun olen itse herkkulakossa ja lapset eivät pahemmin täytekakuista välitä. Olisi saattanut jäädä puolet syömättä.

Hyvää isänpäivän jatkoa kaikille :)

Isi

Isänpäivän lähestyessä ajattelin kertoa muutaman sanan meidän isistä. Siitä, millainen isä Mikko on. Mikolla ei ollut lapsia, kun hän muutti meille. Taloon, jossa asui kolme lasta. Ei ehkä ihan helpoin paikka kenelle tahansa miehelle asua. 

Mikko on sellainen isä, joka raskausaikanani kuunteli vauvan sydänääniä vatsani päältä joka ikinen ilta. Sellainen, joka katsoi ennen Matildan syntymää kaikki mahdolliset vauvadokumentit, synnytys- ja äitiysohjelmat ja seurasi neuvolan opasta viikko viikolta: "nyt se osaa jo avata silmät!".

Rauhallinen, lehmänhermoinen. Jos joku saa Mikon hermostumaan, sitä voisi jo kutsua saavutukseksi. Sellainen, joka löytää jokaiseen lapsiaiheiseen ongelmaan/haastavaan tilanteeseen ratkaisun netistä, ja ratkaisuun vielä ohjevideon youtubesta. 

Sellainen, jonka ensimmäiset ostokset lapselleen olivat bodyt joissa toisessa lukee Metallica ja toisessa Pantera. Mikko on sellainen isä, jonka tyttären lempibiisi on Queenin Bohemian rhapsody.

Mikko on myös vähän hajamielinen isä. Sellainen, joka saattaa viedä lapsen vähän erikoisessa vaatevarustuksessa hoitoon, tai unohdella asioita. Sellainen, jonka lapsella on häkkisänky vain koristeena, koska se nukkuu joka yö isin kainalossa.

Sellainen, kuka ei ikinä huuda. Ja sellainen, ketä pitää potkia persuuksille mikäli meinaa saada sen poikien kanssa ulos useammin kuin kerta vuoteen.

Sellainen, joka jaksaa kulkea meidän naisten kanssa vaatekaupoissa ja kantaa kaikki ostokset narisematta.

Ja ennenkaikkea sellainen, joka kohtelee kaikkia tämän talon tyttöjä kuin omiaan.