Meidän perheestä neljällä kuudesta on atooppinen iho ja tietysti sen mukanaan tuomat ongelmat. Toistaiseksi lapsistani vanhin oireilee hyvin vähäisesti, ja nuorin ei lainkaan. Kahdella keskimmäisellä sitten on ihottumia enemmänkin, ja heistä vanhemmalla äityvät kevättalvella aina ihan ongelmaksi saakka.
Minä itse olen kärsinyt ihottumista niin kauan kuin muistan. Huutanut naama punaisena x asennossa aina rasvauksen jälkeen. Lapsena todella vihasin sitä rasvaamista. Nuoruusiässä eniten piinasi ihottuma silmien ympärillä ja lopulta jouduin luopumaan silmälasien käytöstä. Yksityinen ihotautilääkäri totesi ihoni oireilevan jopa siitä ettei ilma kiertänyt riittävästi ihon ja linssin välissä. Onneksi näköni ei ole kovin huono.
Yhdeksi ihottumiani pahiten lietsovaksi tekijäksi olen havainnut stressin. Kun painelin vanhimman lapseni vauva-aikana taas kerran ihotautilääkärille, kysyi hän minulta että onko meillä vauva ja missä vauva nukkuu yöllä. No vieressähän se nukkui. Tai no, nukkui jos sai pitää tissin suussaan. Heräsi heti jos liikahdinkin. Olin päästä kirjaimellisesti varpaisiin saakka haavaisella ihottumalla ja mietin mitä helvettiä se vauvan nukkuminenkin tähän oikein liittyy. Lääkäri määräsi, että vauva siirretään omaan sänkyyn nukkumaan ja imetys lopetetaan. Ja sillä se ihottuma sitten lähtikin.
Sen jälkeen mitään mullistavia iho-ongelmia ei olekaan ilmennyt. No, ainahan niitä oikeastaan vähän on, mutta tämänkin ihon kanssa oppii elämään kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Oppii tietämään mitä ei kannata syödä. Käymään suihkussa heti liikkumisen jälkeen. Välttämään saunaa ja olematta kuumassa suihkussa pitkään. Syömään vitaamiininsa, juomaan vetensä ja nukkumaan tarpeeksi. Oppii olemaan poikkeamatta liiaksi niistä hyväksi havaituista kosmetiikkatuotteista.
Juuri muutama viikko sitten ajattelin, että saan olla onnellinen että olen selvinnyt näin pitkään näin vähillä iho-ongelmilla. Ja sittenhän se taas alkoi. Oikean puoleisen silmän alle tuli punainen viiru. Iho oli siltä kohdin erittäin kuivaa, eikä auttanut mikään rasva. Silmänympärys oli varsinkin aamuisin turvonnut ja punoitti ja koski koko päivän. Minulla ei oikeasti siis normiolosuhteissa ole tuollaista yläpuolella olevan kuvan poimua/ryppyä silmän alla (kaikki tämän postaukset kuvat otettu lauantaina). Vaikkei punoitus näissä kuvissa niin hyvin näykään, kertonee jotain se että viime viikolla eräs asiakas töissä kysyi miksi näytän jotenkin niin raihnaiselta.
Muutaman viikon rasvailujen jälkeen jouduin turvautumaan lääkäriin (myös suupielet alkoivat aueta) josta sain vähän tujumpaa rasvaa, Protopicia. Se on kuulemma se rasva jolla ihottuma sitten lähtee jos se ei millään muulla lähde. Voin kertoa, että polte silmänympärysiholla on tälläkin hetkellä tuon rasvan ansiosta aikamoinen, mutta eipä tässä muukaan auta kuin käyttää sitä.
Kädestä otetuissa kuvissa näkyy tämä noiden kolmen sormen ja niiden välissä oleva ihottuma joka minulla on ollut vuosikausia. Sekin paheni taas yks kaks. Iho on kuiva, haavoilla, näppylöillä ja kutisee öisin. Muissa sormissa tai toisessa kädessä ihottumaa ei ole.
Syy, miksi ihottumat taas yks kaks pahenivat, on mysteeri. Se voisi liittyä kai stressiin. Ilmojen muuttumiseen ja lämmityskauden aloittamiseen. Toivottavasti ei ainakaan uuteen allergiaan!
