Puolitoistavuotias

Matilda täytti viime viikolla puolitoista vuotta. Neuvolaan menemme tällä viikolla. Meno on sellaista, ettei paikallaan maltettaisi olla edes sen aikaa että äiti saa kuvan otettua. Paitsi silloin jos katsotaan tiettyjä musiikkivideoita. Mutta silloin ei saa tulla kameran kanssa eteen säheltämään. Siitä kun seuraa hepuli.

Hepuleista puheenollen. Uhma alkaa antaa pikkuhiljaa merkkejä saapumisestaan. Muutama viikko sitten taidettiin nähdä se ihan eka kunnon uhmahepulointi jonka syynä oli, ei yhtään mikään, kuten asiaan kuuluu. Tai ehkä me aikuiset ei vaan ymmärretty.

Nukkumisasiat on samassa jamassa kuin ne nyt on olleet jo pitkään. Tyylin voi katsoa tuosta yläpuolen kuvasta. Häkkisänky on meillä vain koristeena. Mutta hyvin me nukutaan. Se kai on pääasia. 

Nukkumaan Matilda käy kahdeksan jälkeen, ja aamulla täytyy herättää vähän ennen kahdeksaa. Eli kellon ympäri nukkuu helpostikin. 

Pahemmin ei olla sairasteltukaan (kop kop). Yksi nuha on tänä syksynä Matildalla ollut. 

Erilaisten ilmeiden tekeminen on nyt kovassa suosiossa. Ja nukkevauvan hoitaminen. Niin ja pyykkihommat. Matilda on erittäin ahkera apulainen. Antaa minulle pyykkejä narulta viikattavaksi, sekä koneesta narulle ripustettavaksi. Jokaisen vaatteen kohdalla se sanoo kenen vaate on, eikä erehdy juuri koskaan! 

Paitsi minun vaatteiden kohdalla se ei sano mitään. Kymmeniä sanoja, aina vaan uusia ja uusia. Mutta ei vieläkään äitiä! Taidan tietää syyn: äidin saa paikalle nopeiten epämääräisellä mölinällä tai kitinällä.