Villasukat

Sainpas aikaiseksi! Aloittaa neulomisen nimittäin. Sitäpä en ollutkaan tehnyt pitkään aikaan. Töissä lankoja hyllyttäessä on kyllä aina käynyt mielessä ostaa jotain uutta kivaa lankaa ja neuloa siitä jotain. Se halu on yleensä mennyt ohi kun on vaan odottanut hetken.

Osaan kyllä neuloa, eihän se siitä kiikasta. Tykkäänkin vieläpä siitä, silloin kun olen sillä tuulella. Silloin kun on aikaa. Tahtoo vain aika olla kortilla ja neulominen tärkeysjärjestykseni häntäpäässä. Silloin kun Veera ja Viivi olivat pieniä, neuloin aika paljonkin. Lapasia, sukkia, pipoja, kaulaliinoja ja villahaalarinkin. En oikein tykkää neuloa sellaisia joissa tarvitsee hirveästi seurata  ohjetta. Ja niin typerältä kuin se kuulostaakin, inhoan tehdä sukkia koska niitä pitää tehdä kaksi samanlaista. 

Nyt aloitin sitten sukkaoperaation jouluksi. Meinasin antaa niitä lahjaksi. Tahti ei tunnu olevan kovinkaan nopea. Tämän sukkaparin valmistuminenkin kun otti lähes kuukauden päivät. Puolustuksekseni voin kertoa että tapahtui se pahin, ja toisen sukan ollessa valmis ja toisen kantapäätä vailla, oli Matilda päässyt niihin käsiksi. Ei tehnyt pariin viikkoon mieli edes katsoa koko tekeleeseen päin.

Mutta nyt ne on valmiit, ja seuraavatkin jo aloitettu. Tavoitteena on tehdä neljä paria jouluun mennessä. Viidestä parista olisin jo todella ylpeä! Saapa nähdä kuinka onnistun.