Ensinnäkin, lupaan että tästä ei ole tulossa unikoulublogia, mutta tää asia nyt niinkuin lievästi sanottuna hallitsee meidän elämää tällä hetkellä. Mietin että aloitettiinko me tämä huonoon aikaan. Siis iän puolestahan 7-9 kk on paras ikä unikoulun aloitukseen (tai näin ainakin olen ymmärtänyt) joten tämä 8kk on sopivasti siinä keskellä) mutta tarkoitan näiden menojen puolesta. Mutta kun tarkemmin miettii, eihän tähän koskaan tule olemaan sellaista aloitusaikaa jolloin ei automakat saata sotkea päikkäreitä tai joku pakollinen kaupunkireissu satu iltaan.
Eilen siis oltiin pikkujouluissa, keilattiin ja syötiin. Matildan kummisetä naisystävänsä kanssa vahti Matildaa mökissä sen aikaa, 2 tuntia. Tyttö oli vähän vierastellut ja iltapuurokaan ei oikein ollut maistunut. Kotimatkalla (n. 15km) Matilda kerkesi nukahtaa ja tietenkin heräsi heti kotona klo 22.15. Joten sitten hetki valvottiin ja tavalliseen tapaan koitin taas tuputtaa vadelmavelliä pullosta ja ihme tapahtui. Se hoksasi pullosta imemisen ja joikin melkein tetrallisen velliä. Kenties vellin voimalla yökin meni hyvin?
23.30 Sänkyyn ja armotonta kitinää ja itkeskelyä.
00.00 nukahtaa.
Jossain vaiheessa yötä päästää yhden äänen johon en reagoi.
06.00 Herää ja käyn olkkarissa imettämässä. Sama setti, valot päälle, syöttö, hereillä takas sänkyyn. Nukahtaa pienen kitinän jälkeen.
09.15 Matilda herää. Olin itse jo ehtinyt lähteä kynsiä laitattamaan.
Vaikka sainkin tuon 6 tunnin putken nukkua, olen silti vieläkin väsynyt.
Nyt on kyllä hyvä vaihe pitää. Asiahan on tutkittukkin miljoona kertaa että n.10kk iässä lapsella on kovin läheisyyden tarve ja erossa olo on vaikeinta tässä vaiheessa. Olen huomannut sen omissa lapsissani tuon ikäisinä, vaikkeivat mitään kaulassa roikkujia ole ikinä olleetkaan...
VastaaPoistaMinäkin muistan kun Viia 10kk vanhana huusi kuin hinaaja kun koitin tehdä ruokaa ja olis halunnu olla sylissä.
Poista