tiistai 17. syyskuuta 2013

Se arjen haastavampi puoli

Esikoinen aloitti syksyllä kolmannen luokan (voi hyvä tavaton, jo kolmannen) ja samalla alkoi myös englannin opiskelu. Se onkin osoittautunut paljon haastavammaksi, myös meille vanhemmille, kuin mitä omilta kouluajoiltani muistelen. Täällä on käytössä tällainen uusi läksy&vanha läksy -menetelmä ja meillä tuntuu menevän läksyn tekemiseen sellaiset 2.5 tuntia helpostikin kuunteluineen, ääntämisineen ja kirjoitustehtäviin eikä tuo aika edes sanojen ja lauseiden opetteluun kokonaisuudessaan riitäkään. Tehtävää ja mieleen painettavaa on niin mahdottomasti, ja seuraavalla tunnilla sitten sanakoe jossa pitäisi osata uudet sanat ja lauseet. Hyvinhän tuo ensimmäinen sanakoe meni, 10/10 pistettä tuli, mutta kylläpä sen eteen tehtiin töitäkin. Enkä minä nyt sitä tarkoitakaan että kaiken pitäisi olla helppoa mutta jotenkin tuo yli 2.5 tuntia yhden aineen opiskeluun illan aikana tuntuu kovin paljolta tuon ikäiselle. Kyselin myös luokkakaverin äidiltä ja saman verran aikaa tuntuu menevän muissakin perheissä.

Vaikea ikä tuntuu tuo 9v muutenkin olevan. Alkaa varmaan jo esimurrosikä nostaa päätään, sen voisi naaman vääntelyistä ja äänensävyistä täällä kotona päätellä! Vetää melkein vertoja jo tuolle uhmakkaalle. Uhmakas sentään vielä menee mielellään kylpyyn, toisin kuin esiteini jonka kanssa asiasta tapellaankin joka ikinen kerta. 



Yhtenä haasteena koen myös tämän aikataulutetun arjen sillä inhoan kellon kyttäämistä. Esimerkiksi huomenna meillä on sellainen päivä että tytöllä on kerho 10-12 ja minulla vanhempainvartti klo 14.45. Tällainen kahden jutun päivä vielä on ihan ok. Mutta ohjelmaan saatetaan huomenna joutua lisäämään myös tk käynti. Vauva kun on päiväunilta herättyään vain kitissyt yhtenään. Jos jatkuu ja joudun särkylääkettä antaa niin sitten täytyy kyllä huomenna käydä tarkistuttamassa korvat (kun on ollut räkäisen/tukkoisen kuuloinen). Toivottavasti johtuisi kuitenkin vain vaikkapa hampaista. Ensimmäinen hammas bongattu viime viikolla!



Talven (ja liikkuva koulu -hankkeen) tullessa sitten aamulla ihmetellään kenellä oli liikuntaa, oliko tavallista liikuntaa vai liikkuvan koulun liikuntaa, oliko molempia? Pitikö toisen ottaa sukset ja toisen sekä sukset että luistimet? Missä mun monot on!! Tähän aion tällä kertaa varautua paremmin kuin viime talvena ja hankkia lapsille oman kalenterin lastenhuoneeseen. Keittiön kalenterissa ei enää tila riitä. Olisiko kenelläkään vinkata kivasta tulostettavasta kalenterista, kun ei tätä loppuvuotta enää niin kauhean kauan ole jäljellä?

Niin, ja lisätään nyt vielä että tämä ei ole valitusvirsi, nämä asiat vain ovat niitä joita minä pidän meidän perheen arjessa haastavina :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, ilahdun kommenteista :)